| Summary: | Kandidaatintutkielmani käsittelee kirjallisuuskatsauksen keinoin herkkyyttä vahvuutena musiikinopettajan työssä, ja erityisesti kiinnostuksen kohteena ovat 7—9 vuosiluokkien musiikin aineenopettajat. Tarkastelen herkkyyttä ensin kolmen pääteeman, eli psyykkisen erityisherkkyyden, neurobiologisesti välittyvän herkkyyden sekä sosiaalisen sensitiivisyyden, valossa. Psyykkinen erityisherkkyys keskittyy Aronin ja Aronin (1997) teorioihin, neurobiologisesti välittyvä herkkyys pohjautuu Boycen ja Ellisin (2008) tutkimukseen ja sosiaalisen sensitiivisyyden olen yhdistänyt Bozdağin & Bozdağin (2021) näkemyksiin.
Herkkyyden pohdinnan jälkeen perehdyn Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 2014 ja tutkin millaisia odotuksia musiikinopettajalle asetetaan sen suunnalta. 7 – 9 vuosiluokkien musiikinopetukseen liittyy neljä sisältöaluetta sekä 12 tavoitetta, jotka on jaettu neljän osuuden alle: Osallisuus, Musiikilliset tiedot ja taidot sekä luova tuottaminen, Kulttuurinen ymmärrys ja monilukutaito, Hyvinvointi ja turvallisuus musiikissa sekä Oppimaan oppiminen musiikissa.
Tutkielmassani tulin huomanneeksi, että herkkyys ei musiikinopettajan piirteenä ole yksiselitteisesti vain heikkous tai vahvuus. Herkällä musiikkikasvattajalla voi ominaisuutensa vuoksi olla esimerkiksi erityisen hyvät valmiudet kohdata oppilas sekä tunnistaa erityisherkkiä oppilaita. Heikkouksia ovat neurobiologisesti välittyvän herkkyyden ja luokan yhteismusisoinnin yhdistelmä, joka voi olla kovin kuormittavaa. Psyykkisesti erityisherkkä voi myös olla taipuvainen ylenpalttiseen reflektioon.
Opettajien herkkyys vaatii aiheena kipeästi lisää tutkimusta keskittyen varsinkin musiikkikasvattajien herkkyyteen. Hankitun tiedon avulla voidaan pyrkiä esimerkiksi parantamaan musiikinopettajien työssäjaksamista, ehkäisemään työuupumusta sekä lisäämään työturvallisuutta. Tutkimuksissa olisi siis erityisen tärkeää tuoda esiin monipuolisia näkökulmia.
|
|---|