| Yhteenveto: | Pro gradu -tutkielmassa selvitettiin vanhempien käsityksiä siitä, millainen yhteisvanhemmuus tukee tai heikentää lapsen hyvinvointia. Tutkimuksen kohderyhmänä oli pariskunnat, joiden esikoislapsi oli haastatteluhetkellä noin puolitoistavuotias. Oppinäytetyö oli osa Suomen Akatemian rahoittamaa ”Yhteisvanhemmuuteen oppimassa: Vertaileva pitkittäistutkimus yhteisvanhemmuuden rakentumisesta vanhemmuuteen siirtymävaiheessa (CobaGloba)” -tutkimushanketta. Tutkimusaineisto kerättiin lokakuussa 2020 puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä. Tutkimuksessa pilotoitiin samalla CopaGloba -tutkimushanketta varten laadittua haastattelurunkoa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 8 pariskuntaa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, eli opinnäytetyön aineisto koostuu yhteensä 16 haastattelusta. Aineisto analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan analyysin menetelmin. Pienenkin lapsen vanhemmat tunnistivat heidän vanhemmuutensa
merkityksiä lapsen kannalta. Vanhemmat kokivat yhteisvanhemmuuden tukevan heidän lapsensa hyvinvointia silloin, kun vanhemmat olivat läsnä, heidän kasvatukselliset arvonsa olivat yhteneväisiä, ja he tukivat toisiaan lapsen kasvatuksessa. Myös lapsen yksilöllisen tarpeiden huomioiminen, perheen saama riittävä ulkopuolinen tuki ja turvallinen koti-ilmapiiri lisäsivät lapsen hyvinvointia. Silloin, kun yhteisvanhemmuudessa oli vanhempien vähäistä läsnäoloa, toimimatonta vuorovaikutusta ja vanhempien arvot ja asenteet eriytyivät toisistaan, koettiin tämän heikentävän lapsen hyvinvointia. Myös vanhempien keskinäisen tuen puute ja vastuun jakamattomuus, perheen saama riittämätön ulkopuolinen tuki ja koronapandemia (Covid19) heikensivät vanhempien mukaan lapsen hyvinvointia yhteisvanhemmuuden näkökulmasta tarkasteltuna.
Tutkittavat kokivat vanhemmuuden olevan jatkuvaa kasvua ja uusien toimintatapojen opettelua. Täydelliseen vanhemmuuteen ei tarvinnut yltää, vaan ennen kaikkea turvallinen sekä läsnä oleva vanhempi oli tutkittavien mukaan riittävä. Lisäksi vanhemmat korostivat, että tärkein tavoite heidän yhteistyössään oli lapsen paras, eli onnellinen ja tyytyväinen lapsi. Tulevaisuudessa olisikin
tärkeä lisätä tietoisuutta toimivan yhteisvanhemmuuden merkityksestä lapsen hyvinvoinnille, sekä kannustaa vanhempia pyrkimään omannäköiseen, heidän perheelleen parhaiten sopivaan arkeen.
|
|---|