| Yhteenveto: | Pariisin ilmastosopimus on kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpenemistä ja pyrkiä sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin seurauksiin. Sopimuksen on allekirjoittanut lähes 200 osapuolta maailmanlaajuisesti. Kun Yhdysvallat väliaikaisesti jättäytyi sopimuksesta, huomio kiinnittyi sopimuksen sitovuuteen. Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen mukaan Pariisin ilmastosopimus on laillinen sopimus, mutta asiantuntijoiden mukaan kaikki sen artiklat eivät luo laillisia velvoitteita.
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kieli mahdollistaa sopimuksesta irtautumisen. Pyrkimyksenä on analysoida Pariisin ilmastosopimuksen kieltä erityisesti modaalisuuden ja systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan sisältyvän ideationaalisen metafunktion kautta ja selvittää, vaikuttavatko ne osapuolten tapaan tulkita sopimusta.
Tulosten perusteella on mahdollista, että ideationaalisen metafunktion prosessit sekä modaalisuus vaikuttavat osapuolten tapaan tulkita sopimusta. Analyysissä esiin nousevia kielellisiä ilmauksia olivat esimerkiksi modaaliset apuverbit, adverbilausekkeet, adjektiivit ja materiaaliset prosessit.
Pariisin ilmastosopimuksen kielen tutkiminen luo tuoreen näkökulman kansainvälisten sopimusten kieleen. Mielenkiintoinen jatkotutkimuskohde voisi olla sopimuksen virallisten käännösten tarkastelu tässä tutkielmassa esiintyvän metodin avulla tai sopimuksen analysointi pelkän ideationaalisen metafunktion näkökulmasta.
|
|---|