Epäpuhtausionien analyyttinen määritys ioniyhdisteestä

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli syventyä analyyttisiin menetelmiin, joilla voidaan kvantitatiivisesti määrittää suolanäytteessä olevien epäpuhtausionien pitoisuus. Tutkielmassa keskityttiin erityisesti ammoniumvetyfosfaatissa esiintyvien litium-, rauta-, lyijy- sekä sulfaattiepäpuhtauksi...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Siljanto, Jimi
Muut tekijät: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Faculty of Sciences, Kemian laitos, Department of Chemistry, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2022
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/80524
Kuvaus
Yhteenveto:Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli syventyä analyyttisiin menetelmiin, joilla voidaan kvantitatiivisesti määrittää suolanäytteessä olevien epäpuhtausionien pitoisuus. Tutkielmassa keskityttiin erityisesti ammoniumvetyfosfaatissa esiintyvien litium-, rauta-, lyijy- sekä sulfaattiepäpuhtauksien määrittämiseen. Työssä perehdyttiin myös yhdisteen taustaan, sen soveltuvuuteen lannoitteena, sekä vastaavien ionien vaikutuksiin lannoitekäytössä ja maanviljelyssä. Kullekin ionille haettiin kolme eri pitoisuusanalyysimenetelmää. Tutkielman haasteena oli löytää mahdollisimman käytännöllisimmät menetelmät, joissa muiden ionien läsnäolo ei häiritse tai estä halutun epäpuhtausionin tutkimista. Määritystä häiritseville ioneille tulee tarvittaessa olla voimassa erotus- tai maskausvaiheita, joilla parannetaan menetelmän selektiivisyyttä, mutta mikä usein myös uhraa mittauksen täsmällisyyttä. Työn kullekin ionille etsittiin yksi klassinen määritysmenetelmä, ja loput menetelmät olivat instrumentaalisia. Tutkimusprojektissa varsinaisia analyysejä toteutettiin laboratoriossa. Kunkin ionin kolmesta menetelmästä ne määritettiin yhdellä parhaaksi näkemällä menetelmällä. Projektin määritykset saatiin toteutettua 1,4–1,7 % poikkeamalla ja 1,5–13,9 % suhteellisen keskihajonnalla. Tutkielman menetel­mät soveltuvat kvantitatiivisena ja kvalitatiivisena sisällönanalyysinä ja esimerkiksi kaupallisen tuotteen laadunvarmistuksena. Joillakin menetelmillä on lisäksi mahdollista tutkia muitakin ominaisuuksia, tai mitata muitakin parametreja, kuin vain alkuaine- tai ionikonsentraatioita.