| Summary: | Työn tarkoituksena on muodostaa ja vertailla kahta makrohistoriallista lehdistönarratiivia; yhtä
Korean sodasta ja yhtä Vietnamin sodasta. Työn tutkimuskysymyksinä ovat: “Miten Korean- ja
Vietnamin sotien kollektiiviset lehdistönarratiivit vertautuvat keskenään The New York Timesin ja
The Wall Street Journalin artikkeleissa?”, sekä “Voidaanko Korean sodasta löytää samankaltaista
yleisen mielipiteen kehityskaarta kuin Vietnamin sodasta?” Alkuperäislähteinä näille narratiiveille
toimivat ProQuest Historical Newspapersin The New York Timesin ja The Wall Street Journalin
verkkoarkiston artikkelit. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on rakennettu hyödyntäen osia
vertailevasta historiantutkimuksesta, narratologiasta, diskurssianalyysistä ja käsitehistoriasta. Työ
kattaa sotien uutisoinnin vuodesta 1945 aina vuoteen 1980 saakka ja perustuu yhteensä yli 1900
artikkelin otannalle. Vertailun helpottamiseksi sodat jaettiin ajallisesti eri pituisiin mutta
sisällöllisesti yhteneviin tarkastelujaksoihin: sotia edeltävään uutisointiin, sotien syttymiseen,
sotien eskalaatioon, sotien de-eskalaatioon ja sotien jälkeiseen uutisointiin.
Tulokset olivat pääosin linjassa hypoteesini kanssa, jossa oletin, ettei Korean sodasta havaittaisi
yhtä voimakasta yleisen mielipiteen kehityskaarta kuin Vietnamista. Vietnamin sodan pidempi
kesto aiheutti lehdistössä selvästi havaittavan yleisen mielipiteen vaiheittaisen kääntymisen sotaa
vastaan. Koreassa lehdistön esittämä kritiikki ei puolestaan päässyt kehittymään samaan
mittakaavaan, jääden Yhdysvaltojen määrätiedottomuuden toistuvaksi kritisoimiseksi. Tämä
kritiikki ei kokenut sodan aikana juuri muutosta, toisin kuin Vietnamin sodassa, jossa ongelman
voidaan katsoa muuttuneen ulkopoliittisesta sisäpoliittiseksi sodan kuluessa.
Pinnallisesti tarkasteltuna konfliktien lehdistönarratiivien voitaisiin nähdä seuranneen lähes samoja
polkuja melkein sotien loppuun saakka. Korea ja Vietnam oli molemmat ennen sotaa jaettu
pohjois-etelä akselilla kahtia ja ne odottivat yhdistymistä. Molemmat sodat leimattiin aluksi
Yhdysvalloissa jaloksi taisteluksi kommunismin leviämisen estämiseksi. Lisäksi molemmat sodat
laajenivat odotettua kalliimmiksi. Vasta päätösvaiheissaan sodat erosivat merkittävästi.
Yhdysvallat joutui, kotirintaman tuen alkaessa heiketä liialti sodan jatkamiseksi, hylkäämään
Etelä-Vietnamin ennen kuin maa oli valmis ottamaan sotavastuun harteilleen. Lehdistön esittämät
narratiivit erosivat kuitenkin merkittävästi näistä pinnallisista samankaltaisuuksista. Sotien alussa
lehdistö suhtautui Koreaan merkittävästi positiivisemmin ja läheisemmin. Vietnamia puolestaan
kuvailtiin ja käsiteltiin hyvin etäisesti ja välinpitämättömästi. Sotien syttyminen pohjusti myös hyvin
erilaisten narratiivien syntymistä. Vietnamin sodan hitaampi eskaloituminen tarjosi aikaa maan
ongelmien perusteellisemmalle analysoimiselle osana uutisointia. Sotien lopulla Vietnamia
koskenutta uutisointia hallitsee yleisen mielipiteen voimakas kääntyminen sotaa vastaan, jonka
seurauksena sota miellettiin sen päätyttyä tabuksi. Suhtautuminen Etelä-Koreaan puolestaan oli
sodan lopulla ja sen jälkeen verrattain positiivista ja avointa.
|
|---|