| Summary: | Koronapandemian myötä koko maailma, myös sosiaalityö on ottanut valtavan digiloikan. Tässä opinnäytetyössä etsitään näkökulmia digitalisaation välityksellä toteutettavan sosiaalityön vaikutuksista sosiaalityöhön sekä asiakassuhteeseen.
Teoriapohjana on käytetty Kirsi Juhilan viitekehystä, jossa Juhila jäsentää asiakkaan ja työntekijän välisiä suhteita. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.
Kirjallisuuskatsauksessa on käsitelty digitalisaatiota sekä sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisiä suhteita. Tutkielman aineisto koostuu kahdestatoista artikkelista, joissa digitalisaatiota on lähestytty eri näkökulmista, erilaisissa sosiaalityön toimintaympäristöissä.
Aineiston pohjalta on pyritty löytämään digitalisaation mukanaan tuomia hyötyjä ja haasteita sosiaalityöhön sekä sosiaalityöntekijän ja asiakkaan väliseen suhteeseen. Tutkielmassa havaittiin, että digitalisaatio on tulevaisuudessa yhä yleisempi tapa tehdä sosiaalityötä ja olla vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa. Yhtäältä digitalisaatio ei poista asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välisestä suhteesta elementtejä, toisaalta se sulautuu jokaiseen suhteeseen ja muokkaa sitä omalla olemassaolollaan. Tärkeää sosiaalityön kehittämisessä on se, että teknologian tulee olla sosiaalityön työväline, eikä toisinpäin.
|
|---|