| Summary: | Tämä tutkielma käsittelee kouluakäymättömyyteen liittyviä erityispiirteitä peruskoulussa ja toisella
asteella. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja sen aineisto koostuu 13
tutkimuksesta. Teemaa lähestytään tutkimuskysymyksien kautta: millaisia taustatekijöitä
koulupudokkuuden taustalla on ja miten peruskoulun ja toisen asteen koulupudokkuuden syyt eroavat
toisistaan. Tutkielman teoreettisena jäsennyksenä on kasvatuskriitikko Ivan Illich esittämä
koulujärjestelmää kritisoiva näkökulma. Illich arvostelee asiantuntijavaltaan antautumista ja ulkoisia
mittareita. Hänen mukaansa koulut tuottavat koulutettua mielikuvitusta ja yksipuolisuutta eivätkä
anna lapsen oppia omatahtisesti ja empiirisesti. Tutkimusaineisto osoitti, ettei Illichin teoria
oppimisen vapaudesta ilman arvosanapaineita näy millään tavalla nykyisessä koulujärjestelmässä.
Tutkielmani aineisto osoittaa, että koulupudokkuuden erityispiirteet ovat hyvin monisyisiä eikä
tutkimuksissa löytynyt yksittäistä koulupudokkuulle johtavaa syytä. Peruskoululaisella ja ammattiin
opiskelijalla huomattavat riskitekijät kouluakäymättömyydessä ovat psyykkiset ongelmat. Lisäksi
vanhemmilta saadun tuen vähyys, sosioekonomiset ongelmat ja kouluun liittyvät riskitekijät
muodostavat koulukäymättömyyden syy-seuraussuhteen molemmilla koulutusasteilla. Toisella
asteella myös väärä alavalinta voi tuottaa koulupudokkuutta. Kouluakäymättömyyden taustat eroavat
toisistaan siten, että kiusaamiskokemukset painottuvat enemmän peruskouluun kuin toiselle asteelle.
Koulu-uupumuksesta kärsivät enemmän lukiolaiset kuin ammattiopiskelijat. Kansainvälisiä
eroavaisuuksia tutkimuksissa esiintyi jonkin verran; Yhdysvalloissa teiniraskaudet ovat
kouluakäymättömyyden syynä. Turkissa sosiodemografiset tekijät johtavat koulunkäynnin
keskeyttämiseen, kun taas Suomessa kouluakäymättömyys liittyy enemmänkin yksilöstä johtuvat
tekijät.
Tulosten perusteella koulunkäynnin turvaamiseksi olisi tärkeää systemaattisesti seurata luvattomien
poissaolojen määriä ja puuttua niihin tarpeeksi ajoissa. Poissaolojen puuttumisen malli ja vastuujaot
tulisi olla kouluissa selkeät. Nivelvaiheet eli siirtymiset kouluasteelta toiselle pitäisi tehdä saattaen
vaihtaen - periaatteella erityisesti niiden lasten kohdalla, joilla on haasteita koulunkäynnissä. Lisäksi
erityisen tuen tarpeen arviointi heti lukukauden alussa ehkäisee mahdollista koulupudokkuutta.
Vastoinkäymisistä huolimatta oppilaan tunne välittävästä aikuisesta on arvokasta.
|
|---|