| Summary: | Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella lasten kaltoinkohtelutapauksiin puuttuvan moniammatillisen yhteistyön toimivuutta. Tehtävänä on erityisesti selvittää, mitkä ovat lasten kaltoinkohteluun puuttuvan moniammatillisen yhteistyön onnistumiskohdat ja kehityskohteet. Tämän pohjalta on mahdollista esittää, mitkä tekijät vievät moniammatillista työskentelyä toimivampaan suuntaan. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu moniammatillisen yhteistyön käsitteestä, joka yhdistyy lasten kaltoinkohteluun. Moniammatillinen yhteistyön käsite ei ole sidottu tiukasti yhteen selitykseen suomen kielessä. Tutkielmassani moniammatillisella yhteistyöllä viitataan erilaisiin asiakas- ja potilastyön vuorovaikutustilanteisiin.
Kansainvälisen arvion mukaan 4–16% lapsista kokee fyysistä pahoinpitelyä, ja joka kymmenes lapsi joutuu laiminlyönnin tai henkisen pahoinpitelyn uhriksi. Kaltoinkohtelu vaikuttaa niin lapsen terveyteen kuin psykososiaaliseen hyvinvointiin kuin myös koko perheen elämään. Kaltoinkohtelun moninaiset muodot ja ajoittainen tunnistamisen vaikeus vaatii monitahoista osaamista. Moniammatillisen yhteistyön on nähty olevan hyvä keino puuttua moniuloitteiseen ilmiöön, lasten kaltoinkohteluun. Kaltoinkohtelutapauksia selvittäessä viranomaisten tulee huomioida terveydellinen ja sosiaalinen näkökulma sekä näiden lisäksi tulee ottaa huomioon lainsäädännölliset ja rikosoikeudelliset näkökohdat. Kirjallisuuden perusteella toimivaan, lasten kaltoinkohteluun puuttuvaan moniammatilliseen yhteistyöhön liittyy kuitenkin haasteita. Haasteet paikantuvat muun muassa työntelijöiden asenteisiin, koulutukseen sekä kaltoinkohtelun tunnistamisen vaikeuksiin. Aihe on tärkeä sosiaalityön näkökulmasta, sillä sosiaalityöllä on erityinen rooli kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa.
|
|---|