| Summary: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen postinhimillistä tilannetta Arjen Lucassenin musiikkialbumin Lost in the New Real (2012) tekstissä. Analysoin, millaisena postinhimillinen tilanne näyttäytyy albumin päähenkilö Mr. L:n kautta ja kuinka hän kuvaa kokemusmaailmaansa puheessaan. Tämän lisäksi tutkin albumin puheen tasoja ja niiden vaikutusta siihen, millainen kokemus postinhimillisyydestä albumissa muodostuu. Määrittelen analyysini perusteella postinhimillisen outouden affektin. Sovellan analyysissani metamodernia affektikäsitystä.
Postinhimillisyys on posthumanismin alakäsite, joka viittaa tilanteeseen, jossa käsitys ihmisyydestä on muuttunut teknologisen kehityksen seurauksena. Posthumanismi laajemmin viittaa ajatteluun, jossa ihmisyys käsitetään asemassa, joka ei ole vastakkain ei-inhimillisen luonnon ja maailman kanssa. Posthumanismi siis pyrkii purkamaan käsityksen ihmisestä ”luomakunnan kruununa”. (Lummaa & Rojola 2014, 7, 14–17; Raipola 2014, 35.) Metamodernismi on postmodernismia seuraava tilanne, joka asettuu ontologisesti modernismin ja postmodernismin väliin. Termin nykyiseen muotoonsa määritelleet Timotheus Vermeulen ja Robin van den Akker (2010, 5–7, 12; 2017, 8–11) kuvaavat sitä heilahteluksi modernin ja postmodernin välillä; liikkeeksi, joka liikkuu eteenpäin tietäen, ettei saavuta määränpäätään; ja tilanteeksi, joka on kuin se olisi jotenkin. Tässä tutkielmassa sovellan metamodernismia tarkastellessani Lost in the New Real –albumin puheen tasoja ja muodostaessani niissä syntyvän postinhimillisen outouden affektin.
Analyysini perusteella muotoilen postinhimillisen outouden seuraavasti: postinhimillinen outous on affekti, joka syntyy postinhimillistä tilannetta kuvaavassa puheessa ja muodostuu puheen tasoilla. Postinhimillinen outous on kykenemättömyyttä asettua postinhimilliseen tilanteeseen, jossa käsitys ihmisyydestä on muuttunut. Metamodernina affektina postinhimillinen outous on heiluntaa ihmisyyden ja postihmisyyden, tuttuuden ja vierauden, menneisyyden ja tulevaisuuden sekä henkilökohtaisuuden ja yleisyyden välissä.
|
|---|