Ms-potilaiden fyysisen aktiivisuuden lisääminen yksillöllisiin voimavaroihin vaikuttamalla

Ms-tautia sairastavat liikkuvat niukasti, vaikka suurella osalla se olisi taudin oireiden puolesta mahdollista. Liikunta on todettu heille turvalliseksi ja terveyttä sekä toimintakykyä edistäväksi osaksi sairauden hoitoa. Tämä kandidaatintutkielma selvittää, voiko ms-tautia sairastavan fyys...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Vahteri, Minna
Other Authors: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Liikunta- ja terveystieteet, Sport and Health Sciences, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Bachelor's thesis
Language:fin
Published: 2022
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/80104
Description
Summary:Ms-tautia sairastavat liikkuvat niukasti, vaikka suurella osalla se olisi taudin oireiden puolesta mahdollista. Liikunta on todettu heille turvalliseksi ja terveyttä sekä toimintakykyä edistäväksi osaksi sairauden hoitoa. Tämä kandidaatintutkielma selvittää, voiko ms-tautia sairastavan fyysistä aktiivisuutta lisätä potilaiden yksilöllisiä voimavaroja vahvistavilla interventioilla. Sosiokognitiivinen teoria (SCT) soveltuu ihmisten terveyskäyttäytymisen selittämiseen. Teorian korostamat yksilötekijät, kuten pystyvyyden tunne ja tavoitteellisuus, ovat yhteydessä liikunnan määrään. Lisäksi niihin vaikuttavien interventioiden on havaittu auttavan terveellisten elintapojen omaksumisessa. Tässä opinnäytteessä tehtiin systemaattinen katsaus vastaavista, ms-potilaisiin kohdistuvista interventioista. Tiedonhaku tehtiin 9.10.2021 käyttäen MEDLINE(Ovid)- ja CINAHL-tietokantoja. Katsaukseen sisällytettiin SCT-teorian yksilötekijöihin pohjautuvat satunnaistetut interventiot, joiden tavoitteena oli lisätä liikuntaa. Tutkimuskysymykseen vastaavia interventioita löytyi seitsemän. Jokainen niistä pyrki vahvistamaan useita yksilötekijöitä samanaikaisesti. Interventiot edistivät lievää/keskivaikeaa ms-tautia sairastavien, alkujaan fyysisesti passiivisten henkilöiden liikunnan määrää ainakin vähäisissä määrin. Tuloksen suunta oli kaikissa tutkimuksissa sama. Merkitseviä tuloksia olivat kaikki kuusi subjektiivisesti mitattua ja yksi objektiivisesti mitattu tulos. Kolmessa tutkimuksessa liikunnan lisäys säilyi seurannoissa kolmen kuukauden ajan. Pienikin fyysisen aktiivisuuden kasvu on terveydelle edullista, joten katsauksen perusteella voimavarojen vahvistamista voi suositella ms-potilaiden hoitoon. Kuitenkin vähäisen RCT- tutkimusten määrän ja niiden vaihtelevan luotettavuuden vuoksi on olemassa edelleen tarve uusille interventioille. Myös tarkemmin voimavaroja ja ms-potilaiden monimuotoista ryhmää erittelevä tutkimus olisi havaintojen sovellettavuuden kannalta tärkeää.