| Summary: | Tämän tutkimuksen tehtävänä oli tarkastella naisten antamia merkityksiä omalle
äitiydelleen eron jälkeisessä elämänmuutoksessa. Eron jälkeisen ajan tutkiminen
äitien näkökulmasta on tärkeää, sillä vuonna 2020 eronneisuus on suurentunut
naisilla lähes kaikissa ikäryhmissä edelliseen vuoteen verrattuna. Lisäksi Suomen eronneisuusluku on ollut 2000- luvulla Euroopan Unionin korkeimpia. Erojen määrät ovat Suomessa yhä suurentuneet ja lisäksi ero koskettaa vuosittain
tuhansia suomalaisia alaikäisiä lapsia. Tutkimukseni liittyy näin ollen lähes jokaisen suomalaisen elämään, joko suoraan tai lähiverkoston kautta.
Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella ja sosiokonstruktionistista lähestymistapaa mukaillen. Tutkimuksen aineisto oli kerätty osana laajempaa Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen ja Ensi- ja turvakotien liiton
yhteistä projektia. Tässä tutkimuksessa käytin aineistona kuutta (6) haastattelua.
Haastattelut on tehty vuosina 2018–2019. Aineiston analyysissä sovelsin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimuksessa selvisi, että eron jälkeisen äitiyden merkitykset muodostuvat äitien omien kokemusten kautta. Kun äidit käsittelivät eron jälkeisiä kokemuksiaan, niin samalla heidän minäkuvansa vahvistui. Tämä itsereflektointi yhdessä eron jälkeisen itsenäistymisen ja uudenlaisen vastuunkantamisen kanssa
aikaansai äideissä voimautumista. Eron jälkeiseen elämänmuutokseen puolestaan liittyi se, että äitinä ei vain olla, vaan elämänkokemuksien kautta äidiksi
kasvetaan ja eheydytään. Oman äitiyden kasvun prosessi eron jälkeen, voi tämän
tutkimuksen mukaan olla äitiyttä vahvistava elämänkokemus.
Asiasanat: äitiys, ero, vanhemmuus, perhe, kasvatus
|
|---|