| Summary: | Sadut ovat lapsen tunne-elämän kannalta tärkeä mielikuvituksen kehittäjä ja
samaistumisen kohteiden tarjoaja. Hans Christian Andersen on yksi tunnetuimpia sadunkertojia, joka on vaikuttanut sadunkerronnan ja lastenkirjallisuuden kehitykseen merkittävästi. Tässä tutkimuksessa selvitän, millaisia menetyksiä H. C. Andersenin sadut sisältävät ja millaisia tunne-elämään liittyviä
menetyksistä selviytymisen keinoja ne lapselle tarjoavat.
Tutkimus on toteutettu laadullisena sisällönanalyysina, jossa aineistona on
käytetty Andersenin suuren satukirjan (1990) satuja, joista on tutkimuksessa on
mukana 62 satua. Saduista on valittu viisi esimerkkisatua, joista on poimittu
lukijalle tekstiesimerkkejä. Saduista on muodostettu pää- ja alaluokkia ja lopuksi muodostettu synteesi.
H. C. Andersenin saduista löytyi ihmissuhteisiin, omaan itseen sekä omaisuuteen ja sosiaaliseen asemaan liittyviä menetyksiä. Erityisesti ihmissuhteiden
menetyksissä esiintynyt kuolema on lapselle vaikeasti käsitettävä. Saduista löytyy toimintaan ja ajattelun muutokseen liittyviä selviytymisen keinoja. Selviytymisen keinot liittyvät menneiden tapahtumien hyväksymiseen, toimijuuteen
nykyhetkessä sekä oman itsen uudelleenmäärittelyyn ja toivon säilyttämiseen
tulevaisuudessa.
H. C. Andersenin sadut tarjoavat lapselle laajan kirjon elämässä tapahtuvia menetyksiä ja paljon tärkeitä selviytymisen keinoja, joista kuvastuvat mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään, toivo ja rohkeus unohtamatta jännitystä ja
huumoria.
|
|---|