| Summary: | Maaliskuussa 2020 julistetuista poikkeusoloista johtuen koulut ympäri Suomen joutuivat siirtymään etäopetukseen
koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi. Nämä poikkeusolot vaikuttivat myös Jyväskylän yliopiston
toimintaan ja englannin opettajaopiskelijoihin, jotka joutuivat suorittamaan keskeneräisen opetusharjoittelunsa
loppuun etäopetuksen välityksellä. Tämä haastoi opettajaopiskelijoiden jo luotuja käsityksiä
omasta opettajuudesta ja minäpystyvyydestä sekä edellytti uusien opetusmetodien omaksumista.
Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää, mitkä minäpystyvyyden lähteet ovat englannin opettajaopiskelijoille
merkittävimpiä opetusharjoittelun aikana. Tavoitteena oli myös tutkia opettajaopiskelijoiden
käsityksiä etäopetuksesta ja sen koettuja vaikutuksia heidän minäpystyvyytensä. Tutkimus toteutettiin
puolistrukturoituna teemahaastatteluna, ja haastattelut analysoitiin laadullista sisällönanalyysia käyttäen.
Haastattelut toteutettiin marras-joulukuussa 2020, ja tutkimukseen osallistui kahdeksan Jyväskylän
yliopistossa opetusharjoittelunsa maalis-huhtikuussa 2020 suorittanutta englannin opettajaopiskelijaa.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että osallistujille merkittävissä minäpystyvyyden lähteissä oli hajontaa,
mutta keskisimpinä esiin nousivat vuorovaikutus ohjaavien opettajien kanssa ja heiltä saatu tuki, opiskelijatovereiden
opettamien tuntien observointi ja niistä voimaantuminen sekä henkilökohtaiset onnistumisen
ja epäonnistumisen kokemukset opettaessa. Tutkimustuloksista kävi myös ilmi, että käsitykset etäopetuksesta
olivat jakautuneita. Negatiivissävytteiset käsitykset liittyivät vuorovaikutuksen puutteellisuuteen,
teknologisiin vaikeuksiin, ja lisääntyneeseen ajankäyttöön tunteja suunnitellessa. Positiiviset käsitykset
puolestaan liittyivät pääosin ohjaavien opettajien aiempaa ymmärtäväisempään vuorovaikutustyyliin
sekä osallistujien aiempaa matalampiin henkilökohtaisiin odotuksiin. Tutkimustulosten mukaan
etäopetuksen vaikutukset osallistujien minäpystyvyyden tunteeseen olivat joko positiivisia tai merkityksettömiä.
Etäopetus uutena taitona koettiin minäpystyvyyttä lisäävänä tekijänä, mutta sen irrallisuus kokemuksena
esti sitä vaikuttamasta merkittävästi perinteisessä luokkahuoneessa omaksuttuun opettajaidentiteettiin
ja minäpystyvyyden tunteeseen.
|
|---|