Pre-service teachers' perceptions of online teaching and their effects on self-efficacy beliefs

Maaliskuussa 2020 julistetuista poikkeusoloista johtuen koulut ympäri Suomen joutuivat siirtymään etäopetukseen koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi. Nämä poikkeusolot vaikuttivat myös Jyväskylän yliopiston toimintaan ja englannin opettajaopiskelijoihin, jotka joutuivat suorittamaan keskeneräisen o...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Hämäläinen, Pasi
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Department of Language and Communication Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:eng
Published: 2022
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/79560
Description
Summary:Maaliskuussa 2020 julistetuista poikkeusoloista johtuen koulut ympäri Suomen joutuivat siirtymään etäopetukseen koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi. Nämä poikkeusolot vaikuttivat myös Jyväskylän yliopiston toimintaan ja englannin opettajaopiskelijoihin, jotka joutuivat suorittamaan keskeneräisen opetusharjoittelunsa loppuun etäopetuksen välityksellä. Tämä haastoi opettajaopiskelijoiden jo luotuja käsityksiä omasta opettajuudesta ja minäpystyvyydestä sekä edellytti uusien opetusmetodien omaksumista. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää, mitkä minäpystyvyyden lähteet ovat englannin opettajaopiskelijoille merkittävimpiä opetusharjoittelun aikana. Tavoitteena oli myös tutkia opettajaopiskelijoiden käsityksiä etäopetuksesta ja sen koettuja vaikutuksia heidän minäpystyvyytensä. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, ja haastattelut analysoitiin laadullista sisällönanalyysia käyttäen. Haastattelut toteutettiin marras-joulukuussa 2020, ja tutkimukseen osallistui kahdeksan Jyväskylän yliopistossa opetusharjoittelunsa maalis-huhtikuussa 2020 suorittanutta englannin opettajaopiskelijaa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että osallistujille merkittävissä minäpystyvyyden lähteissä oli hajontaa, mutta keskisimpinä esiin nousivat vuorovaikutus ohjaavien opettajien kanssa ja heiltä saatu tuki, opiskelijatovereiden opettamien tuntien observointi ja niistä voimaantuminen sekä henkilökohtaiset onnistumisen ja epäonnistumisen kokemukset opettaessa. Tutkimustuloksista kävi myös ilmi, että käsitykset etäopetuksesta olivat jakautuneita. Negatiivissävytteiset käsitykset liittyivät vuorovaikutuksen puutteellisuuteen, teknologisiin vaikeuksiin, ja lisääntyneeseen ajankäyttöön tunteja suunnitellessa. Positiiviset käsitykset puolestaan liittyivät pääosin ohjaavien opettajien aiempaa ymmärtäväisempään vuorovaikutustyyliin sekä osallistujien aiempaa matalampiin henkilökohtaisiin odotuksiin. Tutkimustulosten mukaan etäopetuksen vaikutukset osallistujien minäpystyvyyden tunteeseen olivat joko positiivisia tai merkityksettömiä. Etäopetus uutena taitona koettiin minäpystyvyyttä lisäävänä tekijänä, mutta sen irrallisuus kokemuksena esti sitä vaikuttamasta merkittävästi perinteisessä luokkahuoneessa omaksuttuun opettajaidentiteettiin ja minäpystyvyyden tunteeseen.