| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia lapsella on hevosavusteisesta toiminnasta. Hevosen avulla toteutettavasta terapeuttisesta toiminnasta löytyy huomattava määrä tutkimustietoa (Stergiou, Tzoufi, Ntzani, Varvarousis, Beris, & Ploumis, 2017), mutta tutkimusta lasten näkökulmasta on vielä niukasti. Lasten oman äänen kuuluviin saaminen tässä tutkimuksessa oli siten tutkimuksellisesti ajankohtainen ja lapsen oikeuksiin perustuva ratkaisu. Tutkimuksen mielenkiinnonkohteena olivat hevosavusteisen toiminnan lisäksi lapsen antamat merkitykset vuorovaikutuksesta hevosen kanssa. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla neljää, 6–14- vuotiasta lasta ja tutkimusaineistoa analysoitiin aineistolähtöisen analyysin avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että hevosavusteinen toiminta ilmeni lapselle mieluisena toimintamuotona, jossa hevosen osuus terapian tai toiminnan osana näyttäytyi merkityksiä luovana. Lapsen kokemukset hevosavusteisesta toiminnasta olivat toiminnallisuus, motivaatio, kiintymys hevoseen sekä ympäristöä ja yhteisöä korostava merkitys. Vuorovaikutus hevosen kanssa koettiin sanallisen viestinnän ja hevosen tulkitsemisen kautta. henkilökohtainen suhde hevoseen oli merkityksellinen ulottuvuus lapsen näkökulmasta katsottuna.
Lapsuusvuodet ovat kriittisiä kasvun ja kehityksen kannalta, joten lapselle sopivan tukitoiminnan löytyminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Vaihtoehtoisia tukimuotoja olisi tärkeä tutkia vielä syvällisemmin.
|
|---|