| Summary: | Tässä tutkielmassa tarkastelen lasten ja nuorten kokemuksia osallisuudesta lastensuojelun
sijaishuollossa. Tavoitteena on saada tietoa siitä, miten sijaishuollossa asuvat tai asuneet lapset ja nuoret
kokevat olleensa lastensuojelun osallisina. Tutkielman aineistona toimii Pesäpuu ry:n laatima 101
kirjettä -julkaisu, joka koostuu 13-30-vuotiaiden lasten ja nuorten kirjoittamista kirjeistä heidän
kokemuksistaan lastensuojelun sijaishuollossa. Analyysiini valikoitu lopulta tutkimuskysymykseni
pohjalta yhteensä 33 kirjettä. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia kokemuksia lapsilla ja nuorilla on
osallisuudesta lastensuojelun sijaishuollossa? Aineiston analyysin toteutin teoriaohjaavana
sisällönanalyysina, jossa lähestyin osallisuutta Nigel Thomasin (2002) osallisuuden ulottuvuuksien
teorian avulla. Muodostin ja nimesin aineistosta kolme pääteemaa, jotka kuvasivat lasten ja nuorten
osallisuuden kokemuksia: kuulematta jääminen, kohtaamatta jääminen ja tuen puute sekä tiedon puute.
Tulosten perusteella osallisuus ei toteudu sillä tavalla, jolla sen lapsille kuuluvien oikeuksien mukaisesti
tulisi toteutua. Lasten ja nuorten tulisi pystyä luottamaan siihen, että he pystyvät olemaan osallisina
heitä koskevissa asioissa, mutta analyysin tulokset osoittavat pääosin negatiivisia kokemuksia. Saadut
tulokset ovat myös linjassa aiempien tutkimusten kanssa ja vahvistavat näkemystä siitä, että
osallisuuden toteutuminen sijaishuollossa ei ole tarvittavalla tasolla ja vaatii huomattavaa kehitystä.
|
|---|