| Summary: | Erittelen ja analysoin tutkielmassani posthumanistiseen teoriaan nojaten italialaisen Curzio Malaparten Kaputt-romaanin (1967) ei-inhimillisten eläinten kuvauksia. Tulkintani mukaan Kaputt-teoksesta on luettavissa esiin ihmiskeskeisyyden ja ihminen–eläin-dualismin säröjä. Nostan ne esiin käyttäen metodina posthumanistista luentaa. Posthumanistinen luenta etsii ja nostaa analysoitavaksi posthumanistisia hetkiä ja kerrontaa, joissa dualismit kuten ihminen–eläin, ihminen–kone, ihminen–luonto osoittavat neuvoteltavuutensa. Tällä lukumetodilla Kaputtista löytyy useita kohtauksia, joista aukeaa kiinnostavia näkymiä kulttuurissamme vallitseviin inhimillisten ja ei-inhimillisten eläinten välisiin suhteisiin ja rajanvetoihin.
|
|---|