| Yhteenveto: | Euroopan unioni (EU) on toiminnassaan kohdannut kritiikkiä ja useita kriisejä niin ulko- kuin
sisäpolitiikassakin. EU:n toimiessa demokratian ja ihmisoikeuksien edistäjänä, on se omassa toiminnassaan
kärsinyt demokratiavajeesta. Demokratiavaje on kyseenalaistanut EU:n demokraattisuuden. Vuodesta 2010
Euroopan unioni on kohdannut uudenlaisen demokratian kriisin, sillä sen jäsenmaissa on havaittu
autoritaaristen voimien nousua. Puolan hallintomuodosta on vuodesta 2015 käytetty nimitystä illiberaali
demokratia, joka toimii ikään kuin liberaalin demokratian ja autoritarismin hybridimuotona. Tutkielman
tehtävänä on selvittää miten Euroopan unionin demokratian ja ihmisoikeuksien diskurssit toteutuvat sen
sisäisissä suhteissa ja millaisena toimijana Euroopan unioni näyttäytyy demokratian ja ihmisoikeuksien
diskursseissa.
Tutkielman analyysimenetelmänä on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä, joka on mahdollistanut tarkastella
Euroopan unionin identiteettiä ja ideologista asemaa demokratian ja ihmisoikeuksien diskurssien toimijana.
Aineistona tutkielmassa on toiminut Euroopan komission oikeusvaltiokertomus Puolasta vuodelta 2021 sekä
Euroopan unionin vuosittaisesta ihmisoikeuksien ja demokratian tilan raportista unionin ulkoasioiden ja
turvallisuuspolitiikan korkea edustajan Josep Borrellin alkupuhe.
Analyysin tuloksista on pääteltävissä, että aikaisempien tutkimusten tulokset Euroopan unionin
moraalittomuudesta ja heikkoudesta diskurssien edistäjänä sisä- ja ulkopolitiikassa pitävät paikkaansa.
Euroopan unioni tunnistaa autoritaaristen voimien nousun ja tuomitsee jyrkästi demokratiaan ja
ihmisoikeuksiin liittyvät rikkomukset. Kuitenkin Puolan suhteessa se sekä ilmaisee demokratian ja
ihmisoikeuksien ongelmien olevan todellisia, mutta se ikään kuin pehmittelee Puolan tilannetta. Omalla
toiminnallaan Puolassa Euroopan unioni luo kuvaa, että se ottanut ongelmat käsiteltäväkseen ja nuhdellut
Puolan toimintaa useaan kertaan, kuitenkin niin, että se korostaa osaltaan oman toimintansa rajallisuutta.
Euroopan unioni epäonnistuu demokratian ja ihmisoikeuksien diskurssien vaalimisessa sen sisäisissä
suhteissa ja luo samalla kuvaa itsestään legitiiminä toimijana demokratian ja ihmisoikeuksien diskurssien
edistäjänä.
|
|---|