| Yhteenveto: | Tämä kandidaatintutkielma on tapaustutkimus ryhmämuotoisesta musiikkitoiminnasta, jossa hyödynnetään musiikin terapeuttista käyttöä. Tutkimuksessa tarkastellaan etämusiikkituokioiden työskentelytapoja kehitysvammaisten kommunikaation tukena. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus ja menetelmänä havainnointi. Täydentävänä menetelmänä on hyödynnetty kvantitatiivista tutkimusta edustavaa kyselytutkimusta osallistujien kokemusten selvittämiseksi etämusiikkituokioiden työskentelytavoista.
Aineisto kerättiin videoimalla seitsemän etämusiikkituokiota. Aineiston käsittelyssä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Videoaineistoa havainnointiin kommunikaation näkökulmasta ja epäolennainen data rajattiin tarkastelun ulkopuolelle. Videoaineiston teemoittelu alkoi alkuperäisistä ilmauksista ylä- ja alaluokkien muodostamisella. Samalla toteutettiin koodausta, joka mahdollisti aineiston kvantifioinnin. Puolestaan kyselytutkimuksen purkaminen perustui keskiarvojen laskemiseen.
Tutkimustulokset osoittavat, että kielellinen kommunikaatio korostui erityisesti kaikurytmeihin pohjautuvassa työskentelytavassa eli kaverin soittaman rytmin toistamisessa. Sen sijaan kehollista kommunikaatiota esiintyi erityisesti laulettaessa, kun musiikki innosti ja herätti tunteita. Etäyhteyden erityispiirteeksi osoittautui ruudun välityksellä tapahtuvan kommunikoinnin tärkeys yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Mieluisat musiikkikappaleet johtivat onnistumisen kokemuksiin, jotka synnyttivät halun tehdä lisää ja rohkaisivat omaan musiikilliseen ilmaisuun. Näin itsetunto vahvistui ja motivaatio toimintaan pysyi yllä. Etämusiikkituokioihin aktiivisesti osallistuneet omat ohjaajat tukivat osallistujien toiminnanohjausta.
|
|---|