Summary: | Tutkin laadullisessa tapaustutkimuksessa lauluimprovisaation käyttöä tunteiden käsittelyn ja
tunneilmaisun työkaluna. Oma ääni paljastaa paljon ihmisestä ja tämän sisäisestä maailmasta, ja
olen kiinnostunut äänestä instrumenttina kliinisen improvisaation kontekstissa. Tutkimus
asettuu psykodynaamisesti suuntautuneen, psykoterapeuttisen musiikkiterapian viitekehykseen,
jossa keskiössä on kliinisen improvisaation teorioiden soveltaminen omalla äänellä ja ilman
säestystä tapahtuvaan improvisaatioon.
Tutkielmassa analysoin asiakkaalle merkityksellistä improvisaatiota laadullisen mikroanalyysin
keinoin ja pyrin selvittämään, mitä merkityksellisessä improvisaatiossa tapahtuu ja osin myös
mikä tekee siitä merkityksellisen. Keskeisinä tuloksina aineistosta nousee esille erityisesti
terapeutin synkronisoituminen asiakkaan musiikilliseen ilmaisuun ja asiakkaan
tunnekokemuksen kannattelu, jotka johtavat musiikilliseen sekä emotionaaliseen muutokseen.
|