| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on toimintarajoitteita kokevien 5-
luokkalaisten koettu liikunnallinen pätevyys ja liikuntamotivaatio sekä niiden yhteys. Lisäksi
tarkoituksena oli selvittää, ilmeneekö koetussa liikunnallisessa pätevyydessä ja
liikuntamotivaatiossa eroja sukupuolen, toimintakyvyn haasteen, sairauden tai vamman,
sosioekonomisen aseman tai liikunta-aktiivisuuden suhteen.
Tutkimuksen aineistona oli Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -
tutkimuksen osa-aineisto. Osa-aineistossa olivat ne viidesluokkalaiset, jotka vastasivat heillä
olevan jokin lääkärin toteama pitkäaikaissairaus, vamma tai toimintarajoite (n=442).
Tutkittavilla saattoi olla myös useampi toimintarajoite. Kommunikoinnin vaikeudet sisälsivät
haasteita kuulemisessa ja ymmärretyksi tulemisessa. Kognitiiviset vaikeudet sisälsivät
oppimisen, muistamisen ja keskittymisen haasteita. Sosiaalisen alueen vaikeuksiin kuuluivat
oman käyttäytymisen kontrolloinnin, ystävien saamisen sekä omien rutiinien muutosten
hyväksymisen haasteet. Muita toimintarajoitteita olivat näkemisen, kävelemisen sekä itsestä
huolehtimisen haasteet. Aineistoa analysoitiin IBM SPSS Statistics 26 -ohjelmaa käyttäen.
Aineiston kuvailemiseen käytettiin jakaumien prosenttiosuuksia (%), ristiintaulukointia ja
Boxplot-kuvioita. Summamuuttujien väittämien luotettavuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa -
arvolla. Analyysimenetelminä olivat Mann Whitney`n U-testi, Kruskal Wallisin testi,
Bonferroni korjatut arvot sekä Kendall’s tau b korrelaatiokerroin.
Tulosten mukaan sosiaalisen alueen vaikeuksiin kuuluva muutosten hyväksyminen omiin
rutiineihin oli yleisin lasten toimintarajoitteita aiheuttava tekijä. Poikien koettu liikunnallinen
pätevyys oli korkeampi kuin tyttöjen. Liikuntamotivaatio oli tytöillä poikia korkeampi. Koetun
liikunnallisen pätevyyden ja liikuntamotivaation havaittiin olevan yhteydessä toisiinsa ja
liikunnallisesti itsensä päteviksi kokevat aikoivat liikkua myös tulevaisuudessa. Liikunta aktiivisuuden osalta ilmeni, että koettu liikunnallinen pätevyys ja liikuntamotivaatio olivat sitä
korkeampia, mitä enemmän oli liikuttu. Sosioekonominen asema ei vaikuttanut merkitsevästi
koettuun liikunnalliseen pätevyyteen ja liikuntamotivaatioon.
The purpose of this study was to determine the physical activity behavior of children and
adolescents in Finland based on the LIITU-2018 data on perceived physical competence and
motivation of 5th-graders who experience operational constraints and their association.
Furthermore, the purpose is to determine whether differences in physical competence and
exercise motivation tested show in terms of gender, functional challenge, illness or disability,
socioeconomic status, or exercise activity.
The sub data from LIITU-2018 included fifth graders who responded that they had any long term illness, disability or constraint identified by their doctor (n=442). The subjects may also
have had several operational constraints. Difficulties in communicating included challenges in
hearing and becoming understood. Cognitive difficulties included challenges of learning,
remembering, and focusing. Difficulty in the social area included the challenges of controlling
your own behavior, making friends, as well as accepting changes in your own routines. Other
constraints included the challenges of seeing, walking, and caring for yourself. The data was
analyzed using IBM SPSS Statistics 26. Percentages of distributions (%), cross-tabulation and
Boxplot patterns were used to describe the data. The reliability of claims by sum variables was
considered by Cronbach's alpha value. Methods of analysis included Mann Whitney's U test,
Kruskal Wallis test, Bonferroni corrected values, and Kendall's tau b correlation coefficient.
According to the findings, adopting changes to their own routines, which are part of difficulties
in the social area, was the most common factor causing child constraints. The perceived
physical competence of boys was higher than that of girls, but motivation for exercise was the
opposite. The perceived physical competence and exercise motivation were associated with
each other and those who felt competent enough to exercise by themselves intended to move in
the future as well. In terms of exercise activity, it appeared that the perceived physical
competence and exercise motivation were higher the more children exercised. Socioeconomic
status did not significantly affect perceived physical competence and exercise motivation.
|
|---|