| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin opettajien hyväksi havaitsemia työtapoja globaalikasvatuksessa. Niiden pohjalta muodostui ymmärrys siitä, mitä opettajat korostavat toimivassa globaalikasvatuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda tietoa kentällä toteutuneesta globaalikasvatuksesta, ja selvittää mikä globaalikasvatuksessa toimii. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on globaalikasvatuksen pedagogiikka.
Tutkimukseen haastateltiin kuutta globaalikasvatukseen perehtynyttä opettajaa asiantuntijatiedon saamiseksi. Aineisto koostui viidestä haastattelusta ja yhdestä kirjoitelmasta. Analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimus vastaa kysymykseen, miten opettaja onnistuneesti lisää globaalia vastuullisuutta oppijoissa.
Aineiston analyysin perusteella globaalikasvatuksen teemojen oppimista toteutettiin vaihtelevin tavoin, mutta työtapoja yhdisti oppimisen elämyksellisyys. Elämysten tavoitteena oli pysyvän mielenkiinnon herääminen kestävän elämäntavan omaksumiseksi. Globaalikasvatuksen monipuolisten ilmiöiden oppimiseen oli luontevaa käyttää ilmiölähtöistä oppimista, joissa korostuu yhteistoiminnallisuus, oppiaineiden integrointi ja oppilaan kokemusmaailmasta lähtevä oppiminen. Toimivassa globaalikasvatuksessa korostettiin reflektiota, kriittistä tarkastelua ja dialogisuutta, toivoa ja yhdessä tekemistä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että globaalikasvatuksessa on nykyisin nähtävissä aiempaa kriittinen lähestymistapa ja aktiivista vaikuttamistyötä. Laadukasta globaalikasvatusta edistää joustava, yhteisöllinen koulun toimintakulttuuri. Seuraavien kestävän kehityksen tavoitteiden ja välttämättömien muutoksien saavuttamiseksi tarvitaan yhteiskuntaa uudistavan transformatiivisen oppimisen siirtämistä koulutuksen keskiöön.
|
|---|