| Yhteenveto: | Tässä kandidaatintutkielmassa lähdetään käsittelemään mielenterveyshäiriöihin liittyvää stigmaa ja stigmatisointia, sekä sen seurauksia mielenterveyshäiriön omaavien ihmisten avun hakemiseen terveydenhuollon ammattilaisilta. Stigma ja stigmatisointi on yleinen ilmiö, jota tapahtuu maailmanlaajuisesti ja se tarkoittaa yksilön negatiivista sosiaalista leimaamista ja syrjintää. Stigman olemassaoloa nostetaan tutkimuksessa rakenteellisella tasolla esiin, mutta pääpaino on yksilötason tarkastelussa.
Tarkastelu kohdistuu teorialta kattavaan stigman käsitteeseen. Tutkimus on tehty kirjallisuuskatsauksena ja se pohjautuu laajalti länsimaissa tehtyyn kirjallisuuteen. Aihetta pyritään käsittelemään suomalaisessa kontekstissa ja siinä tuodaan esiin sosiaalityön näkökulmaa.
Tutkielmassa hahmottuu miten, mielenterveyshäiriön omaavat kohtaavat tietynlaisia ennakkoluuloja ja oletuksia, jotka johtavat leimaamiseen ja syrjintään. Leimaaminen ilmenee valtaväestössä, terveydenhuollon ammattilaisissa ja mielenterveysongelmien omaavissa ihmisissä ja sillä on seurauksia avun hakemiseen. Kokemus avun tarpeesta, häpeän tunne ja itseen kohdistuva stigma, sekä tiedon puute, nousevat rakenteellisten tekijöiden ohessa avun hakemisen esteiksi. Mielenterveyden ongelmiin liittyvä stigmaa on tärkeä lähteä purkamaan, koska se vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja toimintaan negatiivisesti ja luo näin yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta kaikkialla maailmassa.
|
|---|