| Yhteenveto: | Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää millaisia seurauksia hoivasuhteessa traumatisoituminen aiheuttaa lapselle, kuinka autonomisen hermoston toiminta näyttäytyy tutkimustuloksissa ja kuinka hoivasuhteessa traumatisoituneita lapsia ja perheitä voidaan auttaa. Hoivasuhteessa tapahtuvan toistuvan kaltoinkohtelun seurauksena lapselle syntyy kehityksellinen trauma, jota kutsutaan suomessa emotionaaliseksi traumaksi tai II-tyypin traumaksi. Teoriaosuudessa kerrotaan lapsuuden haitallisista kokemuksista (ACE) ja niiden fyysisistä ja psyykkisistä seurauksista. Lisäksi kuvaillaan kiintymyssuhteen, dissosiaation ja polyvagaalisen teorian eli yksilön autonomisen hermoston yhteys kehitykselliseen traumatisoitumiseen. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu emotionaalista kaltoinkohtelua ja kehityksellisen trauman häiriötä käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista.
Tarkasteltujen tutkimusten perusteella emotionaalinen kaltoinkohtelu aiheuttaa kehityksellisen traumatisoitumisen, joka on vaurio autonomisen hermoston toiminnassa sekä häiriö fysiologisen stressinsäätelyjärjestelmän kehityksessä. Traumatisoituminen häiritsee lapsen tervettä fyysistä sekä psyykkistä kehitystä ja vaurioittaa lapsen säätelyjärjestelmien toimintaa. Kehityksellinen traumatisoituminen on seurausta lapsen hoiva- ja kasvuympäristön riittämättömistä keinoista vastata lapsen huolenpidon tarpeisiin. Emotionaalinen kaltoinkohtelu on lapselle haitallisin kaikista kaltoinkohtelutyypeistä ja sillä on laajimmat kielteiset vaikutukset lapset terveyteen ja hyvinvointiin. Perheen kokemat vastoinkäymiset, vanhempien resurssit ja kuormittavat elämäntapahtumat lisäävät riskiä emotionaaliselle kaltoinkohtelulle ja edelleen lapsen kehitykselliselle traumatisoitumiselle. Kaltoinkohtelun riskitekijöiden tunnistaminen, varhainen tuki ja lapsen elämässä olevat suojaavat tekijät voivat suojella lasta traumatisoitumiselta.
Tutkimusaineiston mukaan vanhempien lapsiinsa kohdistama kaltoinkohtelu on yleistä ja sitä on vaikea tunnistaa. Emotionaaliseen kaltoinkohteluun liittyvää tutkimusta tulee lisätä ja traumainformoitua koulutusta kehittää, jotta emotionaalisen traumatisoitumisen synnyttämiin lasten ja vanhempien tuentarpeisiin voidaan vastata.
|
|---|