| Yhteenveto: | Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, mitä riskitekijöitä liittyy
ADHD-lapsen vanhemmuuteen ja minkälaista tukea ADHD-diagnoosin saaneen lapsen
vanhemmat toivovat ja saavat itselleen. Aineistona on käytetty väitöskirjoja, sosiaali- ja
terveysturvan tutkimuksia ja kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita. Teoreettisena viitekehyksenä tässä työssä on käytetty Bronfenbrennerin systeemistä teoriaa, jonka mukaisesti
lapsen kasvuympäristö koostuu erilaisista systeemeistä, jotka vaikuttavat häneen suoraan
tai välillisesti. Tämän teorian mukaisesti kukaan ei elä irrallaan perheestään, koulusta,
yhteiskunnasta ja muista systeemeistä. Tästä taas seuraa, että sillä on merkitystä, minkälaista tukea ja asennoitumista lapsi ja hänen vanhempansa saavat.
Aineiston viesti on hyvin samansuuntaista. Palveluja on olemassa, mutta ne toimivat osittain päällekkäin ja osittain niitä ei ole tarjolla. Toisaalta painotetaan ennaltaehkäisevien
palvelujen tärkeyttä, mutta toisaalta taas palvelu saatetaan evätä, kun perheen ongelmat
eivät ole tarpeeksi hankalia. Yhtenä isona puutteena vanhemmat näkivät työntekijöiden
tiedon puutteen, jota vanhemmat saattoivat joutua itse paikkaamaan. Esiin nousi myös
oireiden ja diagnoosin leimaavuus. Tutkimustulokset antavat melko masentavan kuvan
siitä, minkälaista tukea ADHD-diagnoosin saaneen lapsen vanhemmat ja perhe ylipäänsä
saavat.
|
|---|