| Yhteenveto: | Kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, onko kansainvälisen kaupan avoimuuden ja palkkakonvergenssin välillä yhteyttä; toisin sanoen, kaventaako maiden välisen kaupankäynnin lisääntyminen palkkatasoeroja osapuolimaiden välillä. Aihetta lähestytään ensin kolmen kansainvälisen kaupan teorian, Ricardon mallin, Heckscher-Ohlin-mallin ja panoshintojen yhdentymisen teorian, näkökulmista.
Tutkielma käsittelee myös aiheeseen liittyvää aiempaa kirjallisuutta, sekä sisältää empiirisen osion. Empiirisessä osiossa tutkitaan pienimmän neliösumman menetelmällä, selittääkö kaupan avoimuus maiden välistä palkkakonvergenssia 20 OECD-maassa vuosina
1995–2019. Tutkimusmenetelmänä sovelletaan Mokhtarin ja Rassekhin (1989) luomaa regressiomallia.
Sekä aiemman kirjallisuuden että empiiristen tutkimustulosten perusteella kaupan avoimuudella on palkkakonvergenssia vauhdittava vaikutus. Yhteydestä on kuitenkin esitetty ristiriitaisia tutkimustuloksia. Suurin osa käsitellyistä tutkimuksista puoltaa näkemystä, jonka mukaan kaupan avautuminen edistää palkkatasojen yhtenäistymistä osapuolimaiden välillä. Konvergenssi on kuitenkin voimakkaampaa alueiden sisäisillä sekä
maantieteellisesti läheisillä alueilla. Kauppasopimusten ja kaupan avaamisen vaikutus palkkakonvergenssiin on rajallinen, sillä maiden välillä voi olla muita palkkakonvergenssiin ja kaupankäyntiin vaikuttavia tekijöitä, esimerkiksi poliittisia ja kielellisiä eroja. Tutkielman empiiriset tulokset puolestaan viittaavat kaupan avoimuuden ja palkkakonvergenssin väliseen voimakkaaseen yhteyteen: niiden mukaan 1 % lisäys kaupan avoimuudessa pienentää maiden välisiä palkkaeroja 0,54 %.
|
|---|