| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, miten digitalisaation määrä työpaikalla on yhteydessä työn vaatimuksiin, ja muuntaako digitalisaation koettu merkitys näitä yhteyksiä. Työn vaatimuksina tarkasteltiin työtahdin kiristymistä, työn kiihtyneitä oppimisvaatimuksia, kohtuuttomia työtehtäviä sekä tarpeettomia työtehtäviä. Tutkimus toteutettiin vuonna 2019 eräässä suuressa suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhoitoalan organisaatiossa. Sähköiseen kyselyyn vastasi 1024 työntekijää. Tutkituista 85 % oli naisia (n = 868) ja kaikista vastaajista 73 % teki potilastyötä (n = 747). Säännöllistä päivätyötä teki 56 %, säännöllistä kolmivuorotyötä 12 %, säännöllistä kaksivuotyötä 6 % ja epäsäännöllistä vuorotyötä 26 % vastaajista. Hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että mitä enemmän työssä näkyi digitalisaatiota, sitä enemmän koettiin myös työn vaatimuksia. Digitalisaation koetun merkityksen muuntava vaikutus ei tullut tutkimuksessamme juurikaan ilmi: digitalisaation merkitys näyttäisi muuntavan suuntaa antavasti vain digitalisaation määrän ja tarpeettomien työtehtävien välistä yhteyttä. Digitalisaation koetulla merkityksellä havaittiin kuitenkin olevan omavaikutus työn vaatimuksien kokemiseen. Mitä myönteisemmäksi digitalisaatio arvioitiin, sitä vähemmän työssä koettiin työtahdin kiristymistä, kohtuuttomia työtehtäviä sekä tarpeettomia työtehtäviä. Tulostemme perusteella sosiaali- ja terveysalalla tulisi ottaa huomioon digitalisaation työntekijöitä kuormittavat vaikutukset sekä pyrkiä osallistavan kehitystyön ja digiosaamisen parantamiseen tähtäävän koulutuksen avulla ehkäisemään työn vaatimuksia.
|
|---|