| Summary: | Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee kuvatuen käyttöä alakoulun inkluusioluokan musiikintunneilla. Tutkimuksen
tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla ja missä määrin kuvatukea on mahdollista hyödyntää musiikinopetuksen
työkaluna inkluusioluokkia opettaessa. Tutkimus ottaa myös kantaa siihen, mitkä ovat kuvatukimenetelmän hyvät ja
huonot puolet ja mitä kannattaa ottaa huomioon kuvatukea hyödyntävää opetusta suunnitellessa ja käytettäessä.
Tutkimus on laadullinen, empiirinen tapaustutkimus, jossa on toimintatutkimuksen piirteitä.
Tänä päivänä ei ole realistista ajatella, etteikö aineenopettaja tulisi omissa opetusryhmissään koskaan kohtaamaan
oppilaita, joilla on eriasteisia erityistarpeita. Tutkimuksen tulosten perusteella kävi ilmi, että inkluusioluokka on
opettajalle haasteellinen pedagoginen yhtälö. Työelämässä opettaja tarvitsee ennen kaikkea käytännönläheistä tietoa.
Multimodaalinen tapa opettaa palvelee mahdollisimman monia oppilaita, mutta aineisto paljasti toisaalta
inklusoitujen oppilaiden tarvitsevan hyvin selkeitä ohjeita toimiakseen odotetulla tavalla. Uuden työtavan
käyttöönotto on aina prosessi, jossa kokeilun, muokkaamisen ja soveltamisen kautta muodostetaan ajan myötä
vakiintunut tapa toimia, myös kuvatuen käyttöönoton tapauksessa.
Kun oppitunnin sisällön vaiheet ovat oppilailla tiedossa, luodaan kaikille oppilaille parempi ja turvallisempi
oppimisympäristö ja annetaan paremmat edellytykset oppimisen onnistumiselle. Jokaisen oppilaan oppimista voi
tehostaa ja edesauttaa toimivalla struktuurilla. Kuvatuen käyttö on yksi tapa lisätä struktuuria opetukseen.
Kuvatuki voi olla hyödyllinen työkalu musiikinopettajalle, mikäli muut opetuksen rakenteet tukevat kuvatuen
käyttöön ottamista. Se ei yksinään muuta opetustilanteita merkittävällä tavalla, mutta voi tehostaa oppimista sillä
ehdolla, että muut oppimisjärjestelyt ovat kunnossa.
|
|---|