| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa kuvattiin koulutuksen laatua Merivoimien varusmiespalveluksessa ja naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa vuosina 2015–2020. Tavoitteena oli syventää käsitystä koulutuksen laadusta tutkimalla perheen varallisuuden ja koronapandemian alkamisen yhteyttä koulutuksen laatuun. Tieto koulutuksen laadusta saatiin palveluksen suorittaneilta (N = 14345; n = 1153–1935). Koulutuksen laatua mitattiin neljällä osa-alueella: 1) ovatko varushenkilöt olleet tietoisia koulutusvaiheiden tavoitteista ja niiden saavuttamisesta; 2) mitkä ovat varushenkilöiden näkemykset koulutuksen järjestelyjen ja ajankäytön tarkoituksenmukaisuudesta; 3) mitkä ovat varushenkilöiden mielipiteet liittyen kouluttajilta saamaansa palautteeseen; 4) mikä on varushenkilöiden antama yleisarvosana koulutuksesta. Analyysi tehtiin MANOV A-menetelmällä. Tuloksia tulkittiin uusintamisteorian ja aiemman tutkimuksen avulla.
Varushenkilöiden arviot koulutuksen laadusta olivat keskimäärin eriäviä koulutuksen laatua myönteisesti kuvaavien väitteiden kanssa. Koulutus näyttäytyy yhdenvertaisena, sillä perheen varallisuus ei ollut yhteydessä koulutuksen laatuun. Koronapandemian alussa perheen varallisuus oli selkeimmässä yhteydessä koulutuksen laatuun siten, että perheen vähävaraisuus oli yhteydessä korkeampaan arvioon koulutuksen laadusta. Näin ollen pandemialla oli tasa-arvoistava vaikutus. Nähdään, että käsityksiä koulutuksen tavoitteista, järjestelyistä ja omasta suoriutumisesta tulee selventää varushenkilön, kouluttajan ja kantahenkilökunnan välisen sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Koulutuksen laatua olisi hyvä tutkia jatkossa myös laadullisin menetelmin.
|
|---|