| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston ilmastokeskustelun tilaa vuonna 2019. Ensimmäisen kerran ilmastonmuutoksesta keskusteltiin turvallisuusneuvostossa vuonna 2007, minkä jälkeen niin YK:ssa kuin kirjallisuudessakin on käyty keskustelua siitä, olisiko turvallisuusneuvoston osallistuminen ilmastokeskusteluun toteuttamiskelpoista, sopivaa tai edes hyödyllistä.
Tutkimuksessa selvitetään miten turvallisuusneuvoston 25.1.2019 pidetyssä ilmastokokouksessa argumentoitiin ilmastonmuutoksen olevan kansainvälinen turvallisuusuhka ja sopivan turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi. Tutkimuksessa selvitetään
myös mitä syitä kokoukseen osallistuneilla valtioilla oli vastustaa tai kannattaa ilmastonmuutoksen viemistä turvallisuusneuvostoon. Tutkimuksen lähtökohtana toimii turvallisuusneuvoston ensimmäinen ilmastokokous, joten tutkimuksessa sivutaan myös
kysymystä, miten turvallisuusneuvoston ilmastokeskustelu on muuttunut vuodesta 2007 vuoteen 2019 mennessä.
Teoreettisena tulkintavälineenä tutkimuksessa toimii yhtäältä kansainvälisen politiikan teoria ja erityisesti englantilaisen koulukunnan teoria sekä toisaalta retoriikan teoria ja erityisesti James Martinin tulkinta retoriikasta.
Tutkimus osoittaa, että yhä lisääntyvä määrä valtioita määrittelee ilmastonmuutoksen kansainväliseksi turvallisuusuhaksi ja hyväksyy aiheen käsittelyn turvallisuusneuvostossa. Kuitenkin edelleen suurin osa kehittyvistä maista sekä Yhdysvallat ja Venäjä vastustavat aiheen viemistä turvallisuusneuvostoon. Näkemykset turvallisuusneuvoston ilmastotoiminnasta ovat edelleen vahvasti polarisoituneita ja neuvoston ilmastokeskusteluissa keskitytään edelleen väittelemään neuvoston roolista. Tulevaisuuden
turvallisuuteen liittyvän ilmastotyön kannalta olisi tärkeää saavuttaa yhteisymmärrys ilmastotoiminnasta neuvoston jäsenmaiden kesken.
|
|---|