| Summary: | 1970-luvun loppupuolella valtaan noussut kommunikatiivisen kielenopetuksen ideologia on vähentänyt ääntämisen painoarvoa kieltenopetuksessa merkittävästi. Vaikka tilanne on viime vuosina muuttunut, tutkimukset osoittavat, että ääntämistä opetetaan yhä liian vähän, ja etenkin prosodia jää vähälle huomiolle. Myös ääntämisen aseman oppikirjoissa on todettu olevan melko vähäinen.
Tämä tutkimus pyrki selvittämään ääntämisen roolia suomalaisissa alakoulun, yläkoulun ja lukion englannin oppikirjoissa ja opetuksessa sekä opettajien näkemyksiä ääntämismateriaalien riittävyydestä oppikirjoissa. Tutkimukselle oli tarvetta muun muassa siksi, että aiheesta ei ole kovin montaa kattavaa tutkimusta Suomessa, eikä sitä ole tutkittu suuresti tuoreimpien opetussuunnitelmien voimaantulon jälkeen. Aihetta tutkittiin oppikirja-analyysilla ja englannin opettajille suunnatulla kyselyllä. Oppikirjoista tutkittiin sisällönanalyysin keinoin ääntämistehtävien osuus kaikista tehtävistä, tehtävien sisältö ja fokus sekä tehtävätyyppi. Kyselyssä selvitettiin opettajien ääntämisopetuksen määrää, sen sisältöä ja siinä käytettäviä metodeja ja työkaluja sekä opettajien mielipiteitä ääntämisen roolista oppikirjoissa. Kyselyn tulokset analysoitiin pääosin määrällisesti IBM SPSS -ohjelmalla, verraten kouluasteiden eroja tilastollisilla testeillä.
Tulokset osoittivat, että vaikka ääntämisen ja etenkin prosodian rooli suomalaisissa englannin oppikirjoissa on yhä vähäinen, niitä opetetaan silti säännöllisesti. Kirjojen tulisi kuitenkin tarjota enemmän ääntämistehtäviä etenkin prosodiaa koskien - myös opettajien mielestä. Ääntämiseen pitäisi kenties myös kiinnittää enemmän huomiota alakoulun jälkeen, sillä sitä opetettiin huomattavasti enemmän alakoulussa, ja ääntämisellä oli suurin rooli juuri alakoulun kirjoissa. Tuloksissa näkyikin vahvasti oppikirjojen vaikutus opetukseen. Ääntämistehtävien (prosodian vähyyttä lukuun ottamatta) ja -opetuksen sisältö olivat kuitenkin melko hyvin linjassa suositusten kanssa. Vaikka tehtävissä ja opetuksissa käytettiin vaihteleviakin metodeja, niissä dominoivat kuitenkin melko perinteisenä pidetyt keinot, kuten ääneen luku ja kuuntele ja toista -harjoitteet. Täten luovemmille metodeille voisi olla tarvetta sekä kirjoissa että opetuksessa.
|
|---|