| Summary: | Naisen ikääntymisen myötä sukupuolihormonitasoissa tapahtuu muutoksia ja nainen siirtyy
hedelmällisestä ajanjaksosta menopaussin siirtymävaiheen kautta postmenopaussivaiheeseen.
Elimistön hiipuva estrogeenituotanto aiheuttaa muutoksia lantionpohjan kudoksissa ja erilaiset
toimintahäiriöt yleistyvät. Lantionpohjan toimintahäiriöillä on todettu olevan yhteys
vähentyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen ja heikentyneeseen suorituskykyyn. Tämän
tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko 47–55-vuotiaiden naisten lantionpohjan
toimintahäiriöiden esiintyvyydessä eroa eri vaihdevuosivaiheiden välillä. Lisäksi tutkittiin,
onko 47–55-vuotiaiden lantionpohjan toimintahäiriöiden oireita kokevien ja oireettomien
naisten välillä eroa fyysisessä aktiivisuudessa tai suorituskyvyssä. Tutkimuksen aineistona
käytettiin Gerontologian tutkimuskeskuksen ja Liikuntatieteellisen tiedekunnan Estrogeeni,
vaihdevuodet ja toimintakyky (Estrogenic Regulation of Muscle Apoptosis, ERMA) -
tutkimuksen alkumittausaineistoa. Tutkimukseen rekrytoidut 47–55-vuotiaat naiset jaettiin
verinäytteestä mitattujen hormonipitoisuuksien ja kuukautisvuotopäiväkirjan perusteella
vaihdevuositilan mukaisesti premenopaussi-, aikainen perimenopaussi-, myöhäinen
perimenopaussi- ja postmenopaussiryhmiin. Tutkittavien lantionpohjan toimintahäiriöitä
arvioitiin virtsan- ja ulosteenkarkailua, ummetusta ja ulostamisvaikeuksia sekä laskeuman
tunnetta kartoittavan kyselylomakkeen avulla. Fyysistä aktiivisuutta arvioitiin 7-portaisella
liikuntakysymyksellä ja fyysistä suorituskykyä esikevennyshypyn hyppykorkeuden, kuuden
minuutin aikaisen kävelymatkan ja kymmenen metrin maksimaalisen kävelynopeuden avulla.
Tulokset osoittavat, että ERMA-tutkimukseen osallistuneista keski-ikäisistä naisista yli
puolella oli jokin lantionpohjan toimintahäiriö. Ponnistusvirtsankarkailu oli häiriöistä yleisin ja
sitä esiintyi enemmän aikaisessa kuin myöhäisessä perimenopaussissa. Tutkittavat, joilla ei
ollut virtsan- tai ulosteenkarkailun oireita, olivat fyysisesti aktiivisempia ja hyppäsivät
korkeammalle esikevennyshyppytestissä kuin inkontinenssioireista raportoineet tutkittavat.
Virtsan- ja ulosteenkarkailun ja laskeuman tunteen oireista raportoineet tutkittavat suoriutuivat
heikommin fyysisen suorituskyvyn testeistä kuin samassa vaihdevuosien vaiheessa olevat
oireettomat tutkittavat: Inkontinenssien osalta ero havaittiin premenopaussissa
esikevennyshyppytestissä ja kuuden minuutin kävelytestissä, myöhäisessä perimenopaussissa
esikevennyshyppytestissä ja postmenopaussissa kuuden minuutin kävelytestissä. Laskeuman
tunteen osalta ero havaittiin postmenopaussissa kuuden minuutin kävelytestissä.
In women, aging-related changes in sex hormones accelerate during middle-age. Menopausal
years are characterized by the decline in serum estrogen concentrations, which leads to changes
in the pelvic floor tissue and potentially to disorders. According to previous studies, pelvic floor
disorders are associated with reduced physical activity and decreased physical performance.
The aim of this thesis was to study whether there are differences in the prevalence of pelvic
floor disorders between the menopausal stages among women aged 47 to 55 years. In addition,
it was evaluated whether there are differences in physical activity or performance between
women who experience symptoms of pelvic floor disorders and women without symptoms. The
study population consisted of middle-aged women who participated in Estrogenic Regulation
of Muscle Apoptosis (ERMA) study implemented by the Gerontology Research Center.
Women aged 47 to 55 were categorized as premenopausal, early, and late perimenopausal, and
postmenopausal, based on serum concentrations of follicle-stimulating hormone and bleeding
diary. The symptoms of pelvic floor disorders within the previous month and current physical
activity were assessed by questionnaires. Physical performance was measured by vertical
jumping height, 6-minute walking distance and maximal walking speed.
The results showed that over half of the women participating in the ERMA study had symptoms
of pelvic floor disorders. Stress urinary incontinence was the most common disorder, and its
prevalence was higher during early than late perimenopause. Participants without symptoms of
urinary or fecal incontinence were more physically active and performed better in vertical
jumping than participants who had reported incontinence symptoms. The physical performance
of the participants with symptoms of urinary and fecal incontinence or pelvic organ prolapse
was weaker compared to the participants without symptoms in the same menopausal stage:
When considering the incontinences, the difference was discovered in vertical jumping height
and 6-minute walking distance among premenopausal women, in vertical jumping height
among late perimenopausal women, and 6-minute walking distance among postmenopausal
women. In pelvic organ prolapse, the difference was discovered in 6-minute walking distance
among postmenopausal women.
|
|---|