| Summary: | Maisteritutkinnon opinnäytteen tehtävänä ja tarkoituksena on selvittää, miten neuropsykiatrisen diagnoosin saaneet aikuiset kuvaavat elämäänsä diagnoosin kanssa. Erityisesti keskitytään siihen, minkä merkityksen nämä aikuiset antavat diagnoosille suhteessa oman identiteettiinsä. Lisäksi tutkitaan, mikä on ympäröivän yhteiskunnan rooli suhteessa yksilön identiteetin rakentamiseen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja lähtökohdaltaan fenomenologis-hermeneuttinen sekä lähestymistavaltaan narratiivinen. Empiirisenä aineistona ovat kirjoitetut elämänkertomukset, joita on tarkasteltu käyttäen temaattista analyysia ja tarinallisen kiertokulun mallia. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii identiteettiteoria, jossa identiteetti nähdään julkisena ja kulttuurisena rakennelmana. Analyysissa nousee esille ajatuksia ja tunteita neuropsykiatrisen diagnoosin saamisesta ja diagnoosin kanssa elämisestä. Diagnoosi voidaan kokea sekä selityksenä että lisääntyneenä ymmärryksenä mutta myös erilaisuuden leimana. Elämänkertomukset koostuvat sisäisestä keskustelusta siitä, kuka minä olen suhteessa diagnoosiini ja ympäristööni, sekä oman elämän ja käyttäytymisen takautuvasta tarkastelusta diagnoosin valossa. Diagnoosi nähdään sekä osana identiteettiä että identiteetin muovaajana. Yhteiskunnan rooli tässä prosessissa on jatkuvasti läsnä, ja tässä yhteiskunnan tulkitaan sisältävän kulttuurin, jossa elämme, sen ihmiset ja heidän käyttäytymisensä, kohtaamisensa ja ymmärryksensä sekä instituutiot, joiden osana muun muassa sosiaalityöntekijä on. Tutkimus valaisee, miten tärkeää neuropsykiatristen diagnoosien parempi tuntemus ja ymmärtäminen ovat yhteiskunnassa, ja miten tärkeää on, että yksilön ääni saa tulla esiin.
|
|---|