| Summary: | Tämän gradun aiheena on englannin kielen varhennettu opetus, siinä käytetyt metodit ja opettajien asenteet
varhennettua kielenopetusta kohtaan. Kaikissa Suomen kouluissa on vuodesta 2020 pitänyt aloittaa varhainen
kielenopetus jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. Tämä uudistus lisäsi kaksi vuosiviikkotuntia ensimmäiselle ja
toiselle luokka-asteelle. Halusin tutkia opettajien näkemyksiä ja heidän käyttämiään metodeja opetuksessa, sillä
uudistuksen tuoreuden vuoksi tutkimusta aiheesta ei juurikaan vielä ole.
Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena haastattelemalla kolmea opettajaa, jotka ovat eri kaupungeista, mutta
opettavat kaikki englannin kieltä ensimmäisellä luokalla. Tutkimuksen kannalta oli tärkeä haastatella opettajia,
joilla oli kokemusta myös kolmannella luokalla alkaneesta englannin opetuksesta, jotta ensimmäisen ja kolmannen
luokan englannin kielen opetuksen aloitusta pystyttiin kuvailemaan molemmilla luokka-asteilla. Haastattelut
toteutettiin etäyhteyden välityksellä tai kasvotusten, jonka jälkeen ne litteroitiin ja anonymisoitiin käyttämällä
pseudonyymejä. Haastatteludataa analysoitiin kvalitatiivisen teema-analyysin avulla. Haastatteluja vertailtiin
toisiinsa, samankaltaisten ja eroavien teemojen esiin saamiseksi.
Tulokset osoittivat, että opettajien metodit olivat yleisesti ottaen aktivoivia, hauskoja ja leikillisiä.
Koska tavoitteena on lisätä kieltenoppimismotivaatiota, merkittävänä asiana pidettiin kieliaineksen tuontia lapsen
tasolle esimerkiksi leikin, pelin tai laulun kautta, jolloin oppiminen on mielekästä ja mukaansatempaavaa.
Perinteisiä ”koulumaisia” metodeja, kuten kokeita, testejä ja lukemista pyrittiin käyttämään vähemmän tai ei
ollenkaan, sillä varhaisen kielenopetuksen vaatimukset ovat niin vähäiset, ettei niille ole tarvetta, eikä niitä juuri
muissakaan aineissa yleensä käytetä ensimmäisillä luokilla. Aineistosta kumpusi myös muita mielenkiintoisia
havaintoja. Kaikki haastatellut kertoivat muun muassa kolmasluokkalaisten itsesensuurista tai ”filtteristä”, jota
ekaluokkalaisilla ei vielä ole havaittavissa, mikä helpottaa heidän oppimistaan.
Tulokset osoittavat, että toiminnalliset, leikilliset ja lapselle ominaiset tavat oppia ovat haastateltujen opettajien
mielestä toimivimpia. Koska varhennetussa kieltenopetuksessa vasta synnytetään motivaatiota kielenopiskeluun ja
kerätään suppeaa sanavarastoa tulevaa kieltenopiskelua varten, nämä metodit vaikuttavat perustelluilta ja sopivilta.
|
|---|