Perheen sosiaalisen tuen yhteys lasten ja nuorten koulukiusaamiskokemuksiin WHO-Koululaistutkimuksen tuloksia 2014

Koulukiusaamista esiintyy todennäköisesti kaikissa oppilaitoksissa ja se koskettaa suorasti 20– 35 prosenttia lapsista ja nuorista. Koulukiusaaminen on suuri uhka lasten ja nuorten kehitykselle ja terveydelle lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Sosiaalisen tuen on tunnistettu olevan tärkeä perusta i...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Mattila, Erika
Muut tekijät: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Liikunta- ja terveystieteet, Sport and Health Sciences, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2021
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/76709
Kuvaus
Yhteenveto:Koulukiusaamista esiintyy todennäköisesti kaikissa oppilaitoksissa ja se koskettaa suorasti 20– 35 prosenttia lapsista ja nuorista. Koulukiusaaminen on suuri uhka lasten ja nuorten kehitykselle ja terveydelle lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Sosiaalisen tuen on tunnistettu olevan tärkeä perusta ihmisen hyvinvoinnille ja perhe on yksi lasten ja nuorten merkittävimmistä sosiaalisen tuen lähteistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten perheen sosiaalinen tuki on yhteydessä lasten ja nuorten koulukiusaamiskokemuksiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin sukupuolen, luokkatason ja perheen koetun taloudellisen tilanteen yhteyttä koulukiusaamiskokemuksiin. Tutkimuksen aineistona käytettiin Suomessa kerättyä vuoden 2014 WHO Koululaistutkimuksen osa-aineistoa, jossa oli mukana suomenkielistä perusopetusta antavien koulujen 5.-, 7-. ja 9.-luokkalaiset lapset ja nuoret (n=5925). Koulukiusaamista tarkasteltiin huomioiden kiusaajan, kiusatun ja kiusaaja-uhrin roolit. Perheen sosiaalista tukea tarkasteltiin perheeltä saadun tuen, perheen vuorovaikutusilmapiirin sekä äidin ja isän kanssa kommunikoinnin näkökulmista. Aineiston analysoinnissa tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, khiin neliötestiä, yksisuuntaista varianssianalyysia sekä binääristä logistista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan oppilaista 10 prosenttia oli kiusaajia, 17 prosenttia kiusattuja ja 10 prosenttia kiusaaja-uhreja. Kiusaajan rooli oli todennäköisempi pojilla, 7.-luokkalaisilla ja perheen tuen heikommaksi kokeneilla oppilailla. Kiusatun roolia ennustivat alempi luokkataso, huonoksi koetut perheen taloudellinen tilanne ja vuorovaikutusilmapiiri sekä vaikea kommunikointi isän kanssa. Kiusaaja-uhrin rooli oli todennäköisempi pojilla, alemmilla luokkatasoilla sekä perheen taloudellisen tilanteen huonoksi sekä kommunikoinnin äidin ja isän kanssa vaikeaksi kokeneilla. Tulosten perusteella koulukiusaaminen koskettaa merkittävää osaa peruskoulun oppilaista. Heikko perheen sosiaalinen tuki on yhteydessä yleisempiin lasten ja nuorten koulukiusaamiskokemuksiin. Perheen sosiaalisen tuen merkitykseen tulisi kiinnittää huomiota terveyden edistämisen ohjelmissa myös koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Jatkossa aihetta tulisi tarkastella myös muiden kiusaamisprosessin roolien näkökulmasta sekä muut sosiaalisen tuen lähteet huomioiden.