| Summary: | Ikääntyneiden kaltoinkohtelu on merkittävä maailmanlaajuinen ongelma, mutta etenkin perhesuhteissa tapahtuva kaltoinkohtelu jää herkästi piiloon. Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten edellytetään tarjoavan kaltoinkohtelun uhreille sekä tekijöille apua ja palveluja, mutta samaan aikaan ei ole olemassa kansallista toimintamallia kaltoinkohteluun puuttumiseksi. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa laadullisen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla, millaisia sosiaalityön keinoja kotona asuvien ikääntyneiden perhesuhteissa tapahtuvaan kaltoinkohteluun puuttumiseksi
on käytettävissä kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella.
Tutkielman aineisto koostui seitsemästä kansainvälisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka käsittelivät ikääntyneiden kaltoinkohteluun puuttumista sosiaalityön keinoin. Keräsin tutkimusaineiston ajalta 1.1.2015–1.3.2021 JSTOR ja Social Services Abstract (ProQuest) -tietokannoista. Analysoin aineiston aineistolähtöisesti narratiivista synteesiä hyödyntäen.
Tutkimustulosten mukaan tieteellisesti tutkittuja ja laajempaan käyttöön yleistettäviä puuttumisen keinoja ei toistaiseksi ole olemassa. Lisäksi erilaisten interventioiden yhtenäisten arviointivälineiden puute osoittautui tutkimusartikkelien mukaan ongelmaksi. On myös otettava huomioon, että ikääntyneiden palvelusektorin toiminta vaihtelee eri maiden välillä merkittävästikin, joten mallien siirtäminen maasta toiseen edellyttää lisätutkimusta jo kulttuurisista syistä. Jatkotutkimuksen ja erilaisten interventioiden sekä arviointivälineiden kehittämisen tarve on näin ollen suuri.
|
|---|