| Summary: | Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan fyysistä aktiivisuutta toiminnallisena opetusmenetelmänä alakouluissa. Tutkimuksessa selvitetään, miksi koulupäivistä kannattaa tehdä fyysisesti mahdollisimman aktiivisia ja millaisia keinoja luokanopettajat käyttävät alakouluissa lisätäkseen fyysistä aktiivisuutta oppitunneille. Lisäksi selvitetään, kuinka se vaikuttaa oppimistilanteisiin ja oppilaisiin sekä sitä, kuinka opettajan fyysinen aktiivisuus vaikuttaa toiminnallisten opetusmenetelmien käyttöön. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan toiminnallisuutta ja toiminnallista oppimista. Lisäksi tarkastellaan fyysistä aktiivisuutta, oppimista ja hyvinvointia sekä motorisia taitoja.
Tutkielman kohdejoukkona oli 70 luokanopettajaa Keski-Pohjanmaan eri alakouluista. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä tutkimuslomakkeella alkukeväästä 2021. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista tutkimusta. Saadut tulokset taulukoitiin sekä analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Tulosten mukaan opettajat käyttivät opetuksen toiminnallistamiseen eniten pelejä ja leikkejä. Fyysisellä aktiivisuudella opettajat näkivät positiivisen yhteyden työrauhaan, ilmapiiriin sekä oppilaiden keskittymiskykyyn ja työskentelymotivaatioon. Yhteyttä oppilaiden muistiin ei nähty. Kotitehtäviä tai tukiopetusta liikunnasta opettajat antoivat vain harvoin. Heillä ei myöskään ollut käytössä motoriikan havainnointiin tarkoitettuja testejä. Lapsuudessa ja nuoruudessa fyysisesti aktiiviset opettajat käyttivät itse työssään enemmän toiminnallisia menetelmiä sekä fyysistä aktiivisuutta kuin ne, joiden lapsuuteen ja nuoruuteen fyysinen aktiivisuus ei ollut kuulunut.
|
|---|