| Summary: | Köyhyysrajan alapuolella elää Suomessa noin joka kymmenes lapsiperheistä. Kaikki lastensuojelun asiakasperheet eivät ole köyhiä, mutta monet talouteen liittyvät ongelmat ovat yliedustettuina lastensuojelussa. Sosioekonominen asema periytyy ja eriarvoisuuden ylisukupolvisista vaikutuksista on myös runsaasti tutkimustietoa. Taloudellinen toimintakyky tarkoittaa yksilön kykyä tehdä talouteen liittyviä päätöksiä sekä hallinnoida omaa talouttaan, ja
se alkaa muodostua jo varhaislapsuudessa.
Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan 15–29-vuotiaiden lastensuojelutaustaisten nuorten
taloudellista toimintakykyä vuoden 2015 Nuorisobarometriaineiston avulla. Teoreettisena
viitekehyksenä hyödynnetään toimintakykyteoriaa sekä eriarvoisuuden ja minäpystyvyyden
käsitteitä. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) eroavatko lastensuojelutaustaiset nuoret ei-lastensuojelutaustaisista nuorista nykyhetken talouteen liittyvän elämäntilanteensa tai tulevaisuuden talouteen liittyvien odotusten suhteen sekä 2) miten nuoren lastensuojelutausta, nykyhetken elämäntilanne sekä tulevaisuudenodotukset ovat yhteydessä siihen, uskooko nuori tulevansa taloudellisesti hyvin toimeen kymmenen vuoden päästä. Tutkielma on määrällinen ja aineisto analysoidaan ristiintaulukoinnin ja logistisen regressioanalyysin avulla IBM SPSS Statistics 26-ohjelmistolla.
Tulosten mukaan lastensuojelutaustaisilla nuorilla on matalampi minäpystyvyyden tunne sekä enemmän taloudellisia haasteita kuin muilla nuorilla. Lastensuojelutausta itsessään ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä selittäjä sen suhteen, uskooko nuori hyvään taloudelliseen toimeentuloon tulevaisuudessa. Sen sijaan tärkeimmäksi selittäjäksi nousikin juuri minäpystyvyys; ne nuoret, joilla on korkea minäpystyvyys, luottavat hyvään taloudelliseen
toimeentuloon tulevaisuudessa. Lastensuojelun sosiaalityöllä voi olla tärkeä rooli nuorten taloudellisen toimintakyvyn ja minäpystyvyyden tukemisessa sekä eriarvoisuuden vähentämisessä.
|
|---|