| Summary: | Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan maskuliinisuuden representaatioita Paperi T:n (Henri Pulkkinen) esikoisrunokokoelmassa
post-alfa (2016). Työssä tutkitaan, miten runot rikkovat ja/tai toistavat hegemonista maskuliinisuutta ja millaisia yhtymäkohtia
näillä on feminiinisyyden kanssa. Näiden lisäksi työssä tarkastellaan tarkemmin sitä, millaista on ironian ja vilpittömyyden
rajankäynti teoksessa ja millainen merkitys tällä on runojen kokonaistulkinnan kannalta. Ylätasolla tutkielma taustoittaa, millaisia
maskuliinisuuden representaatioita populaarikulttuuri on tuottanut ja millaiseen kaunokirjalliseen positioon Henri Pulkkinen ja
post-alfa asettuvat suomalaisen miesrunouden traditiossa. Analysoitava materiaali koostuu viidestä eri runosta, joita on tarkasteltu
yksityiskohtaisesti ja syvällisesti. Tässä tutkielmassa runoja on tutkittu lähiluvun menetelmällä, jonka rinnalla on käytetty
subtekstiperustaista analyysimetodia sekä representaatioanalyysiä. Runojen tulkinnassa on korostunut subtekstien nimeäminen,
intertekstuaalisten viittausten purkaminen sekä kontekstin tulkinta. Tutkittavasta materiaalista on tehty laadullista analyysiä, joka
on edennyt yksityiskohdista kohti laajempaa kokonaistulkintaa. Tutkielman tarkoituksena ei ole ollut tuottaa yleistettävää tietoa, ja
runoista on muodostettu ennen kaikkea tulkinnallisia ehdotuksia.
Tutkielma ponnistaa teoreettisesti kriittisestä miestutkimuksesta, sukupuolentutkimuksesta, kulttuurin tutkimuksesta sekä
kirjallisuustieteestä. Teoreettinen viitekehys on muodostunut pääsääntöisesti miestutkija Arto Jokisen kriittisen miestutkimuksen
teoretisoinneista, mutta myös sellaisista tutkimuksista, jotka käsittelevät sukupuolta eri näkökulmista kriittisesti. Tutkielma nojaa
feministiseen sukupuolen teoriaan, ja sukupuolen määrittely mukailee Judith Butlerin (1990) teoriaa sukupuolen
performatiivisuudesta. Sukupuoli nähdään tässä tutkielmassa sosiokulttuurisena ja ruumiillisena ilmiönä, jota tehdään
performatiivisesti toistamalla erilaisia sukupuolittuneita tekoja.
Tutkielma osoittaa, että post-alfan runoissa rakentuu ennen kaikkea representaatioita siitä, miten miesten sukupuolisuus ja mieheys
näkyvät nyky-yhteiskunnassa ja nykykulttuurissa. Teos tuottaa representaatioita maskuliinisuudesta, joka näyttäytyy paikoin
ristiriitaisena ja kompleksisena. Tutkimustulokset eivät osoita yksioikoisesti, että runot olisivat ylittäneet tai alittaneet perinteisiä
mieheyden rajoja, mutta ne rikkovat hegemonista maskuliinisuutta. Runon puhuja irtautuu hegemonian tavoittelusta ja
maskuliinisuuteen liitettävistä normeista, mutta tällä eronteolla ei ole suoraa kausaaliyhteyttä siihen, että mies esiintyisi
marginaalisessa tai alistetussa positiossa. Useissa runoissa myös mukaillaan hegemonista maskuliinisuutta esimerkiksi väkivallan,
heteroseksuaalisuuden ja kilpailun kautta.
Ironian ja vilpittömyyden rajankäyntiä esiintyy teoksessa runsaasti ja jopa siinä määrin, että kokoelma on lähellä edustaa
metamodernistista kirjallisuutta postmodernismin sijaan. Ironian ja vilpittömyyden vaihtelu korostaa kokoelmassa ennen kaikkea
sitä, kuinka ironia on edelleen nykykulttuurissa vahvasti läsnä.
|
|---|