| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa on tarkasteltu vanhuuden kuvaamista ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelmissa. Tutkimusaineistona on käytetty kolmen, yli 100 000 asiakkaan kaupungin ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelmia. Suunnitelmat ovat kunnissa ikääntymispoliittisena strategiantyönä tehtyjä julkisia asiakirjoja, jotka käsittelevät ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemista laaja-alaisesti. Kaikki aineiston suunnitelmat olivat saatavissa verkosta. Tutkimus perustuu tieteenfilosofisesti sosiaaliseen konstruktionismiin, eli tiedon nähdään olevan sosiaalisesti rakentunutta ja sidoksissa sen kielelliseen sanoittamiseen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä, jonka lisäksi on myös sisällönanalyysin keinoin tarkasteltu ikääntyneistä käytettyjä käsitteistöä ja suunnitelmissa käytettyä kieltä. Aineistona olleista kolmen kaupungin ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelmissa oli tunnistettavissa kolme selkeää diskurssia. Diskurssit olivat talous-, terveys- ja sosiaalinen diskurssi. Nämä diskurssit olivat tunnistettavissa kaikista kolmesta suunnitelmista, vaikka niiden painotukset vaihtelivat kuntakohtaisesti. Talousdiskurssissa ikääntyminen nähdään haasteena julkistenpalveluiden kustannuskyvylle ja ikääntyneet ovat tehostuvien palveluiden kohteita. Terveysdiskurssin näkökulma on yhteiskunnallinen ja kansanterveyteen keskittyvä kuin myös yksittäisen ikääntyneen toimintakyvystä kiinnostunut. Toivottua ikääntymistä on aktiivisuus ja sairauksien ehkäisy. Ikääntyneen itsensä näkökulmasta vanhuutta tarkastellaan sosiaalisessa diskurssissa. Yhteiskunnan rooli on tällöin mahdollistaa hyvät edellytykset hyvinvointiin ikääntyessä. Tutkimus osoitti, millaisena ikääntymistä ajassamme kuvataan. Hyvä ikääntyminen on diskursseissa itse pärjäämistä, aktiivista ja osallistuvaa. Jatkossa suunnitelmista olisi mielekästä tutkia esimerkiksi niissä asetettujen tavoitteiden toteutumista.
|
|---|