| Summary: | Pro gradu tutkielmani käsittelee lapsen edun arviointia hallinto-oikeuksien lastensuojelun perheen
jälleenyhdistämistä koskevissa ratkaisuissa. Tutkielmassani tarkastelen, miten hallinto-oikeudet
arvioivat ja arvottavat lapsen etua perheen jälleenyhdistämistä koskevissa päätöksissä
(huostassapidon lopettaminen ja sijaishuollon muutos). Toisena tarkoituksenani on selvittää, millä
tavoin lapsen etu suhteutuu muihin mahdollisiin intresseihin ja oikeuksiin, kuten vanhempien
toiveeseen saada lapsi kotiin ja perhe-elämän suojaan. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa lapsen
edun arvioinnista hyödynnettäväksi lastensuojelun perheen jälleenyhdistämisprosessin
kehittämisessä.
Tutkielmani tärkein käsite on lapsen etu, joka kulkee myös teoreettisen viitekehyksen punaisena
lankana. Pureudun lapsen edun käsitteeseen lapsen oikeuksien sopimuksen sekä lastensuojelulain
näkökulmista. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä avaan lisäksi perheen jälleenyhdistämisen
prosessia huostassapidon ja sijaishuollon aikaisen työskentelyn tavoitteena sekä tavoitteeseen
liittyvää lapsen edun arviointia ja päätöksentekoa lastensuojelussa sekä hallinto-oikeuksissa.
Laadullisen tutkielmani aineisto koostuu Itä-Suomen, Pohjois-Suomen ja Turun hallinto-oikeuksien
lastensuojelun perheen jälleenyhdistämistä koskevista 24 päätöksestä vuodelta 2018. Kyseessä on
asiakirja-aineisto, jonka analysoin sisällönanalyysin keinoin.
Tutkielmani tulosten mukaan hallinto-oikeuksien arvio lapsen edusta on pääasiassa laaja-alaista
kokonaisharkintaa, lapsen yksilöllinen tilanne huomioiden. Harkinta perustuu moniääniseen ja -
ammatilliseen tietoon lapsen tarpeista, vanhemman valmiuksista sekä näiden keskinäisestä suhteesta.
Arvioinnin heikkoutena näyttäytyy lapsen näkemyksen selvittämisen puutteet. Lasten kokemat
lojaliteettiristiriidat vaarantavat lasten henkisen koskemattomuuden ja estävät lasten omaa tietoa
nousemasta tasavertaiseksi tiedoksi aikuisten äänten rinnalle. Lapsen etu on kiistatta hallinto oikeuksien arvioinnin tärkein kriteeri, jota vanhemman oikeudet eivät ohita päätöksenteossa.
Vanhemman oikeus puolestaan on perheen jälleenyhdistämisen saattaminen arvioitavaksi toistuvasti.
Tutkielmani tulokset osoittavat, että riskiarvioinnin sisältävää lapsen edun kokonaisharkintaa tulisi
tehdä nykyistä systemaattisemmin myös lastensuojelun sosiaalityössä, onnistuneiden perheen
jälleenyhdistämisten lisäämiseksi. Perheen jälleenyhdistämisen toimintamallit vaativat mittavaa
kehittämistyötä. Erityisesti tulee huomioida lapsen ja vanhempien tarpeita vastaavan sijaishuollon
aikaisen tuen sekä kotiuttamisen arvioimisen lapsille tuottaman pysyvyyden puutteen merkitykset.
|
|---|