| Summary: | Ääntämisen rooli kieltenopetuksessa on aika ajoin keskusteltu teema kieltenopettajien keskuudessa. Opiskelijalähtöisen opetuksen nimissä tämä tutkielma keskittyy opiskelijoiden näkökulman esille tuomiseen, erityisesti lukio-opiskelijoiden kokemuksiin ja toiveisiin saksan kielen ääntämisen opetuksen suhteen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää opiskelijoiden käsityksiä hyvästä ääntämisestä, hyvän ääntämisen tarpeesta eri tilanteissa, ja ääntämisen roolista oppitunneilla, sekä verrata näitä lukion opetussuunnitelman perusteiden kieltenopetukselle asettamiin puitteisiin.
Tutkimuksen materiaali kerättiin yksilöhaastatteluilla pieneltä testiryhmältä. Testiryhmään kuului viisi saksanopiskelijaa kolmesta eri lukiosta. Haastattelut litteroitiin ja vastaukset kategorisoitiin asiasisältöjen mukaan analyysia varten. Analyysi toteutettiin laadullisena sisällönanalyysina fakta-, ei diskurssipohjaisesti, ja se perustui toistuvien ilmiöiden sekä poikkeuksellisten ja odottamattomien huomioiden tarkasteluun haastateltavien vastauksissa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat arvostavat ääntämistä osana kielitaitoa, eivätkä toivo sen roolin opetuksessa ainakaan vähenevän. Tärkeimpiä ominaisuuksia ääntämisessä ovat ymmärretyksi tuleminen ja puheen sujuvuus. Hyvä ääntäminen on erityisen tärkeää virallisemmissa yhteyksissä, joissa puhuminen tapahtuu paineen alla. Lukion opetussuunnitelman perusteet tukevat opiskelijoiden toiveita jossain määrin, erityisesti eurooppalaiseen viitekehykseen perustuvat kielitaidon kehityksen tavoitteet tukevat opiskelijoiden omia ääntämistavoitteita. Opiskelijat toivovat muun muassa lisää ääntämisen ja suullisen kielitaidon arviointia, mitä voisi edesauttaa lisäämällä arviointiohjeita ja -vaatimuksia lukion opetussuunnitelman perusteisiin. Lukion kurssijärjestelmä ja sen aiheuttamat tauot aineen oppimisessa saattaa olla haittatekijä perusteelliselle ääntämisen oppimiselle. Myös tulevat ylioppilaskokeiden suulliset osiot vaativat osaltaan muutoksia kieltenopetukseen.
|
|---|