| Summary: | Tutkimuksessani käsittelen L. Onervan klassikon asemaan nousseen Mirdja (1908) -esikoisteoksen päähenkilöä
Mirdjaa traagisena henkilöhahmona käyttäen tutkimusmetodinani lähilukua. Pyrin tutkimuksellani vastaamaan
kysymykseen siitä, voidaanko Mirdjaa pitää traagisena henkilöhahmona, ja selvittämään, kuinka traagisuuden eri
teemat ilmenevät Mirdjassa. Tutkimuskysymyksenäni on: Millä perustein Mirdjaa voidaan pitää traagisena
henkilöhahmona? Tutkimukseni teoreettinen tausta muodostuu traagisuuden tematiikasta sekä filosofi ja
kirjallisuushistorioitsija Georg Lukácsin (1971) ensimmäiseen lajiteoriaan kuuluvista transsendentaalisen
kodittomuuden ja desilluusioromantiikan käsitteistä, joiden avulla hahmottelen sekä Mirdjan henkilöhahmon sisäistä
problemaattisuutta että ulkomaailmasta vieraantuneisuutta.
Teoreettisen taustan perusteella jaan tutkimuksessani traagisuuden kolmeen pääteemaan, joista myös tutkimukseni
analyysiosa muodostuu: kohtalokkuuteen, sielun kodittomuuteen ja ulkopuolisuuteen. Näistä teemoista käsin
tarkastelen muun muassa Mirdjan henkilöhahmon sisäistä puhetta, toimintaa ja elämänkulkua sekä vuorovaikutusta
muiden henkilöhahmojen ja yhteisön kanssa. Kohtalokkuuteen liitän henkilöhahmon yleisiä traagisuuden piirteitä
sekä erityisesti tämän elämänkulkuun liittyviä traagisiksi tulkittavia tapahtumia. Sielun kodittomuus taas liittyy
transsendentaalisen kodittomuuden teemaan, kuten ulkopuolisuuskin, jota hahmottelen tutkimuksessani
desilluusioromantiikan käsitteen avulla.
Analyysin perusteella tulkitsen Mirdjan traagiseksi henkilöhahmoksi, sillä tässä ilmenee useita traagisuuteen
liitettäviä piirteitä. Kohtalokkuus käy ilmi Mirdjassa esimerkiksi tämän elämänkulussa, johon liittyy mielen
järkkyminen ja traaginen kuolema, minkä lisäksi Mirdja myös itse selittää useita kokemuksiaan kohtalolla. Sielun
kodittomuus taas käy esimerkiksi ilmi Mirdjan loputtomassa elämän merkityksen ja itsen etsimisessä sekä
identiteetin jakautuneisuudessa. Mirdjan ulkopuolisuus taas muodostuu sekä muun yhteisön Mirdjaan kohdistamasta
paheksunnasta että toisaalta myös Mirdjan omasta haluttomuudesta noudattaa muun yhteisön elämäntapaa.
Tutkimukseni keskeinen havainto onkin, että Mirdjan traagisuus muodostuu niin sisäisistä tekijöistä, kuten
pirstaleisesta identiteetistä, kuin ulkoisesta kontekstistakin, joka osaltaan luo pohjan Mirdjan koettelemuksille tehden
tästä traagisen henkilöhahmon.
|
|---|