| Summary: | Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yläkoulun erityisopettajien näkemyksiä kouluakäymättömyyden syistä sekä siitä, minkälaisin keinoin kouluakäymättömiä oppilaita on tuettu. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella. Aineisto koostui Monni Online -hankkeen yhteydessä kerätystä haastatteluaineistosta, joka analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat kouluakäymättömyyden olevan laaja ilmiö syineen ja tukimuotoineen. Erityisopettajien mukaan taustalla on ollut usein oppilaaseen itseensä liittyviä sisäisiä syitä, kuten psyykkistä tai fyysistä oireilua, motivaation ja sitoutumisen pulmia, elämänhallintaan liittyviä haasteita, oppimisvaikeuksia sekä päihteiden käyttöä. Erityisopettajat kuvailivat myös joitakin oppilaan ulkoisia syitä kouluakäymättömyydelle, jotka koskivat kotiin ja kouluun liittyviä tekijöitä.
Tutkimuksen mukaan kouluakäymättömille tarjotut tukimuodot ovat vaihdelleet oppilaan tilanteen, koulun sekä paikkakunnan mukaan. Koulutoimen tukimuodoista opettajat mainitsivat oppilashuollon tarjoaman tuen, opetuksen järjestämisen lähikoulun ulkopuolella, joustavien oppimisympäristöjen ja ryhmien hyödyntämisen koulussa, joustavan perusopetuksen sekä muita yksittäisiä tukikeinoja. Tutkimuksen mukaan kouluakäymättömät oppilaat ovat usein saaneet tukea myös nuorisotoimelta sekä sosiaali- ja terveyshuollon palveluilta.
|
|---|