| Yhteenveto: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan kaksikielisyyden vaikutuksia sekä olemassa olevia tutkimuksia kaksikielisyydestä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kaksikielisyys vaikuttaa lapsen kognitiiviseen ja sosiaaliseen kehitykseen, miten kieliä omaksutaan sekä mitä ongelmia kaksikielisyyden tutkimukseen liittyy.
Tutkimuksessa käytettävät aineistot ovat aikaisempia tutkimuksia ja tieteellisiä julkaisuja lasten kaksikielisyydestä. Tutkimuksessa tarkastellaan perusteellisemmin kahden tutkijan - Sirje Hassisen ja Ekaterina Protasovan – töitä.
Aineistojen analyysi osoittaa, että kognitiiviset erot yksi- ja kaksikielisten lasten välillä ovat hyvin pieniä ja piileviä. Kaksikielisten lasten vahvuutena pidetään usein valikoivaa tarkkaavaisuutta sekä kielitietoisuutta. Lähtökohtaisesti jokainen terve lapsi pystyy omaksumaan oman ympäristönsä kielet ja omaksuminen tapahtuukin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Esimerkiksi koodinvaihto kuuluu kaksikielisen lapsen normaaliin kehitykseen. Haastattelututkimuksesta, jota tässä tutkielmassa tarkastellaan, käy ilmi, että kaksikieliset kokevat toisen kielen sanastossaan olevan puutteita ja koodinvaihtoa esiintyy vielä aikuisiälläkin.
Aineistot myös osoittavat, että kaksikielisyyden tutkiminen on hankalaa tutkimusryhmien erilaisuuden takia, sillä on vaikeaa löytää vertailukelpoisia ryhmiä. Vaikka tutkittavien ikä, sukupuoli ja koulutus eivät poikkeaisi toisistaan, moni muu seikka voi saada ryhmät vertailukelvottomiksi. Haasteita voi myös syntyä, kun sellaista kaksikielistä lasta, jolla on vajavaiset taidot toisessa kielessä, verrataan yksikieliseen lapseen. Tällöin lapsen kaksikielisyydellä voi olla hyvin pieni vaikutus hänen kehitykseensä. Tutkimuksissa voi ilmetä ongelmia myös objektiivisuuden kanssa, sillä tutkittavat ovat usein tutkijoiden lapsia, jolloin vanhempi voi pitää joitakin asioita itsestäänselvyyksinä, eikä siten raportoi niitä lukijoille.
|
|---|