| Summary: | Tutkielman tehtävä on selvittää, miten palkansaajien keskusjärjestöt SAK ja Akava
suhtautuvat paikalliseen sopimiseen. Paikallisella sopimisella tarkoitetaan mahdollisuutta
sopia työehdoista yritys- tai työpaikkatasolla. Paikallisen sopimisen rooli on kasvamassa
suomalaisessa työmarkkinapoliittisessa keskustelussa, kun työnantajajärjestöt ovat omilla
ulostuloillaan pyrkineet kasvattamaan paikallisen sopimisen merkitystä
työehtosopimusneuvotteluissa. Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää ja vertailla
SAK:n ja Akavan suhtautumista paikalliseen sopimiseen ja sen merkitykseen suomalaisessa
työehtosopimusjärjestelmässä. Tavoitteena on luoda selkeä ymmärrys siitä, miten
palkansaajien keskusjärjestöt suhtautuvat paikalliseen sopimiseen, miten järjestöjen
näkemykset eroavat ja mitkä asiat paikallisessa sopimisessa ovat keskusjärjestöille mieluisia
tai ongelmallisia
Tutkielman aineisto koostuu SAK:n ja Akavan paikallista sopimista käsittelevistä
ulostuloista heidän nettisivuillansa. Ajallisesti aineisto sijoittuu vuoden 2015 alusta vuoden
2021 alkuun. Analysoin aineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysin myötä
aineistosta löytyi neljä erilaista ulottuvuutta, joiden kautta SAK ja Akava havainnollistavat
paikallista sopimista. Ulottuvuudet ovat työsuojelun näkökulma, rakenteellinen näkökulma,
taloudellinen näkökulma sekä poliittisen määrittelyvallan näkökulma. Järjestöt jakavat
samanlaisia huolenaiheita liittyen paikalliseen sopimiseen, mutta järjestöjen ulostuloissa
SAK suhtautuu paikalliseen sopimiseen ja työnantajaosapuoleen huomattavasti
kriittisemmin kuin Akava. Paikallinen sopiminen näyttäytyy yksinkertaisena käsitteenä,
mutta käsitettä käytetään erilaisissa merkityksissä riippuen käsitteen käyttäjästä.
|
|---|