| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän, mitkä ovat keskeisimpiä syömishäiriön kehittymiseen
vaikuttavia tekijöitä naisurheilijoilla. Lisäksi selvitän, millä toimenpiteillä syömishäiriöiden
ennaltaehkäisyä voitaisiin tehostaa tulevaisuudessa Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti
urheilijat, mutta tuloksista hyötyvät varmasti muutkin, kuten valmentajat, vanhemmat ja muut
urheilun parissa toimivat henkilöt.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella menetelmällä haastattelemalla neljää
entistä naisurheilijaa, jotka olivat uransa aikana sairastuneet syömishäiriöön. Tutkittavat olivat
iältään 18-25 -vuotiaita. Haastatteluista kerätyn aineiston analysoinnissa käytin
teoriasidonnaista laadullista sisällönanalyysia, jossa etsin aineistosta mielestäni
tutkimuskysymyksen kannalta merkittävimmät sisällöt ja käytin analysoinnin ja tulkintojen
tukena aiempaa tutkimustietoa, kuten esimerkiksi Fogelholmin ja Hiilloskorven (1998)
syömishäiriöiden riskitekijöiden jaottelua fysiologisiin tekijöihin, persoonallisuustekijöihin
sekä psykososiaalisiin tekijöihin.
Tuloksena selvisi, että valmentajalla ja perheellä oli suuri merkitys syömishäiriön taustalla.
Osa koki, että valmentajan sanat ja teot vaikuttivat paljon oman syömishäiriön kehittymiseen.
Joillakin puolestaan perheenjäsenten epävarmuudet omasta kehosta tai heillä todetut
syömishäiriöt vaikuttivat omaan syömiskäyttäytymiseen. Eri suunnista tulleet
ulkonäköpaineet ja kovat vaatimukset aiheuttivat joillakin tyytymättömyyttä omaan kehoon
sekä itsetunnon heikentymistä ja olivat yksi syy syömishäiriön kehittymiseen. Tähän vaikutti
osaltaan se, että kaikki henkilöt olivat sairastuessaan yläasteikäisiä ja murrosiän kynnyksellä.
Vahva kilpailullisuus ja kova halu menestyä yhdisti urheilijoita ja sillä saattoi olla merkitystä
syömishäiriön syntymisessä.
Tulosten perusteella syömishäiriöt ovat urheilussa oikea ongelma, johon tulee puuttua.
Tilanteen parantamiseksi eri tahojen tulee ymmärtää syömishäiriöiden laajuus ja vakavuus.
Erilaisilla koulutuksilla valmentajille ja urheilijoille voidaan antaa esimerkkejä terveellisestä
ruokavaliosta ja helpottaa urheilijan ravintosuunnitelmien tekemistä ja näin ennaltaehkäistä
syömishäiriöiden kehittymistä. Nuorten urheilijoiden kanssa toimivien henkilöiden täytyy
myös miettiä hyvin tarkkaan omia toimintatapojaan ja sanojaan, jotteivat he heikennä
urheilijoiden itsetuntoa ja kehonkuvaa.
|
|---|