| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelimme peruskoulun, lukion ja ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajien kokeman työholismin yhteyttä koettuun työn imuun sekä työuupumukseen. Lisäksi tutkimme, muuntaako opinto-ohjaajien eri elämän osa-alueet huomioon ottava arvio korona-ajasta tutkittuja yhteyksiä. Tutkimuksemme viitekehyksenä toimi työhyvinvoinnin nelikenttämalli. Py-rimme rakentamaan kuvaa opinto-ohjaajien työhyvinvoinnista heidän työskennellessään koronaviruspandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa keväällä 2020.
Tutkielma on osa Opinto-ohjauksen ammattilaiset työssään (OHJAT) -seurantakyselytutkimusta. Tutkimusaineisto, jonka osa-aineistoa hyödynsimme, kerättiin toukokuussa 2020 e-kyselynä. Tutkimuskutsu lähetettiin sähköpostitse kaikille SOPO ry:n työssä oleville jäsenille, joista 42 % osallistui tutkimukseen. Tässä tutkielmassa rajasimme tarkastelun päätoimisesti peruskoulussa (n = 99), lukiossa (n = 69) ja ammatillisessa koulutuksessa (n = 75) työskenteleviin opinto-ohjaajiin. Aineistoa analysoitiin regressioanalyysin, sekä varianssi- ja kovarianssianalyysin avulla.
Työholismin kokemus oli yhteydessä koettuun työuupumukseen, mutta ei koettuun työn imuun: ne opinto-ohjaajat, jotka raportoivat paljon liiallista ja pakonomaista työskentelyä kokivat myös paljon uuvuttavan väsymyksen, kyynisyyden ja heikon ammatillisen itsetunnon tuntemuksia. Kokonaisvaltainen korona-ajan kokemus ei vaikuttanut vahvistaen tai heikentäen työholismin ja työuupumuksen väliseen yhteyteen. Oppilaitosten väliltä ei löytynyt merkitseviä eroja näissä kokemuksissa, mutta ammatilliset opinto-ohjaajat poikkesivat kollegoistaan kokonaisvaltaisessa koronakokemuksessa. Tämä kertoo osaltaan siitä, että eri oppilaitosten opinto-ohjaajat ovat voineet kokea poikkeusolot eri tavoin.
|
|---|