| Yhteenveto: | Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää opettajaharjoittelijoiden käsityksiä kurista ja työrauhasta. Tutkimus selvitti käsityksiä kurista ja työrauhasta harjoittelijoiden kouluaikaisten muistojen ja kokemusten pohjalta, sekä sitä, että onko heidän meneillään oleva opetusharjoittelu muuttanut heidän käsityksiään. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia sitä, kokevatko harjoittelijat koulutuksen olevan riittävää ja valmistavan heitä kohtaamaan työrauhaongelmia ja ohjaamaan luokkahuonetta.
Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena, johon otettiin kolme, taustaltaan mahdollisimman erilaista, englannin aineenopettajaksi opiskelevaa opetusharjoittelijaa. Haastattelu oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, jossa käsiteltiin kuria ja työrauhaa käsitteinä, haastateltavien muistoja työrauhasta, sekä opettajainkoulutusta työrauhan näkökulmasta. Tärkeimmät havainnot tutkimuksessa olivat, että haastateltavien käsitys hyvästä työrauhasta syntyy jo ennen harjoittelua, ja että opetusharjoittelu vahvisti aiempia käsityksiään, eikä niinkään muuttanut niitä. Lisäksi opettajaharjoittelijoiden tausta, aiempi koulutus ja työt vaikuttavat siihen, millaiseksi hyvä työrauha ajatellaan.
Tuloksista voi päätellä, että opettajiksi hakeutuu ihmisiä, joilla on työrauhasta ja toisten ohjaamisesta keskimääräistä enemmän kokemusta ja hyvin perusteltuja näkemyksiä. Opettajaksi opiskelevilla on kiinnostusta ryhmän ohjaamiseen ja työrauhaan, ja siksi he ovat harjoittaneet itsereflektiota ja tehneet havaintoja asiasta. Opettajainkoulutuksella on lisäksi suuri rooli ammatillisessa kasvussa. Koulutuksesta oppii tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja se auttaa täydentämään opiskelijan omia keinoja ohjata luokkaa.
|
|---|