| Yhteenveto: | Tutkimuksessani tarkastelen perhekäsityksiä sekä niihin liittyvää vanhemmuutta ja lapsen etua yhteiskunnassamme osallistuen kriittiseen keskusteluun perhekäsitteestä. Tutkimukseni rungon muodostaa sosiaalisen representaation teorian ja kriittisen diskurssianalyysin pohjalle rakentuva teoreettinen ja metodologinen viitekehys. Tutkimuksen lähtökohtia taustoittavana perustana tarkastelen ydinperheideologian historiallista kehitystä yhteiskunnassamme ja sitä haastamaan nousseita kriittisten perhetutkimuksen edustamia näkemyksiä. Aineistonani olen käyttänyt kahdeksan eronneen vanhemman kirjoitusta, joissa aiheena oli eron jälkeinen vanhemmuus. Analyysimenetelminä hyödynnän naturalisointia ja ankkurointia.
Tutkimuksen tuloksena jäsensin yhteensä kymmenen sosiaalista representaatiota eron jälkeisestä perheestä, vanhemmuudesta ja lapsen edusta. Tulokset toivat esille ydinperheideologian sekä yhteiskunnan edustamien arvojen ja normien vaikutukset perhekäsityksen taustalla. Ydinperheellä on edelleen vahva asema niin yhteiskunnan jäsenten asenteissa kuin hitaasti muuttuvissa yhteiskuntarakenteissakin. Perheestä ja vanhemmuudesta tuotettiin kuitenkin myös monimuotoisempaa perhekäsitystä tukevia sosiaalisia representaatioita. Perhe voi rakentua ydinperheen edustamien arvojen ja normien sijasta myös vuorovaikutussuhteiden ja tunteiden varaan. Eronneet vanhemmat osallistuvat keskusteluun perhekäsityksestä sekä valtadiskurssia eli ydinperhenäkemystä tukien, mutta myös sitä haastaen vahvistaen samalla monimuotoisempien perhekäsitysten olemassaoloa.
|
|---|