| Summary: | Tässä tutkielmassa tarkastelin vihapuheen käsitettä ja vihapuheeseen suhtautumista eduskunnan täysistunnossa 24.6.2020, jolloin käsiteltiin kansanedustaja Juha Mäenpään syytesuojan purkua. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millainen suhde vihapuheen käsitteellä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikkeeseen? 2) Kuinka vihapuheeseen suhtaudutaan? Aineistona toimi eduskunnan täysistunnon pöytäkirja. Analysoin sitä retorisen analyysin avulla.
Tutkimuksessani selvisi, että vihapuhe-käsitteen suhde kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikkeeseen on epäselvä, ja se määrittyy kansanedustajien keskuudessa eri tavoin. Käsitteet ymmärretään joko lähes synonyymeinä, melkein erillisinä tai sisäkkäisinä. Joidenkin kansanedustajien puheessa esiintyy epäjohdonmukaisesti erilaisia käyttötapoja.
Vihapuhesuhtautumisen voi jakaa kolmeen ryhmään: torjuvaan, puolustavaan ja varovaiseen suhtautumiseen. Torjuvassa suhtautumisessa vihapuhe nähdään uhkana yhteiskunnalle ja ihmisille. Vihapuheen pelätään kaventavan kohteiden sananvapautta. Puolustavassa suhtautumisessa vihapuhe-käsite nähdään poliittisena välineenä väärää mieltä olevien sanan- ja mielipiteenvapauden rajoittamiselle. Varovainen suhtautuminen yhdistää kahden muun piirteitä. Siinä paheksutaan vihapuhetta, mutta suhtaudutaan varovasti sananvapauden rajoittamiseen. Varovaiseen suhtautumiseen liittyy olennaisesti lainsäädännön painottaminen ja halu depolitisoida vihapuhekeskustelu oikeudelliseen kontekstiin.
Tulosten valossa näyttää siltä, että vihapuheen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikkeen välinen suhde sekä molempien käsitteiden olemus ovat epäselviä lainsäädännölliselläkin tasolla. Asiaan olisi hyvä saada täsmennystä ja poliittinen yhteisymmärrys. Lainsäädännön muuttaminen voi olla tarpeen.
|
|---|